Kesäkaudesta 2013

Multisport kauden päätös,  perinteinen X-kaato kisataan viikonloppuna pääkaupunkiseudun yössä. Mehukattien x-kaato historia toistaa itseään. Tänä vuonna ei puolusteta mestaruutta, vaan pokaali lähtee kiertoon. Kovasti harmittaa, olisi ollut hieno päästä taas Peten radalle ja legendaariseen X-kaato yöhön, jossa kaikki on mahdollista (kyllä!)! Mennyt kesä on kyllä kattien vähä seikkailullisin vuosiin!

Toukokuussa, viime blogikirjoituksen aikaan oltiin vielä optimistia Liisan kuntoutumisen ja sitä myötä yhteisen kisakauden suhteen. Ja niinhän sitä pitääkin, tavoitteet ja positiivinen asenne kantaa! NLA:ssa Liisa oli vielä/taas kuvailupuuhissa (kuvia täällä) ja Salla&Spede harrasti perheurheilua, kiitos Mikalle hyvästä radasta vaikka kisa tällä kertaa kesken jäikin.

Salla NLA:n kisaradalla

Kesäkuun puolivälissä oli odotetun Jukolan aika. Mahtavaa, kun vihdoin saatiin omista joukoista  kauan haaveiltu venlajoukkuekin kasaan!

"Ellu hommannut kaverinsa meille juoksee"   10.6.13 16.45

Seuraviiri!

Viikonlopun odotukset ylittyivät! Liisa toimi managerina kotoa käsin ja herätteli ihmisiä vaihtopuomille:

"lopussa voi rastimääreenä olla myös vihreä X, tarkoittaa korkeaa puuta. Katse ylhäällä!" 

15.6.13 16.03

TuMu:n koko porukka teki hyvät suoritukset, ja kumpikin joukkue paransi sijoitustaan.

Venlat sijalta 1007 sijalle 528. 

                               "jesss, hyvä tytöt! ootte skumppanne ansainneet!" 15.6.13 21.44

                             "Miten kaikki menee noin lujaa?! Koko teltta valvoo" 16.6.13 5.02

Jukolan yössä sijalta 840 sijalle 545.  

"hianooo" 16.6.13  5.33

Pojat fiilistelivät myös blogissaan reissuamme Jukolaan. 

"kohti kotikisoja 2015, kiitos kaikille!" 16.6.13 18.15

Koska alkoi olla aika selvä homma, että kattien yhteinen kausi loppui ennen kuin alkoikaan, on Salla keskittynyt juoksuun ja suunnistukseen. Hyvin on askel kulkenut! Mutta nyt on pienen lepuuttelun aika, joten myös Salla jättää Kaadon välistä.

Kiitos myös kannustuksista, Katitkin on sitä mieltä, että onhan se ny vähä epäreilua kun toinen on piinaavan pitkällä telakka-jaksolla, ja lisää vaan tulee. Valitettavasti elämä ja urheilu on välillä tällaista. Vaikka olisi motivoitunut kuntoutuja ja saisi loistavaa hoitoa, niin kaikki ei aina mene niin kuin suunnitellaan. Onneks katit on sitkeetä tekoa, pitää muistaa vaan pitää katse kirkkaana eteenpäin! Nyt on taas operoitu kroppaa lissää kuntoon, toivotaan että lumille pääsee liikkumaan! Ens vuonna kausi uus!

Niitä kesän hienoimpia hetkiä, vaihtelua loputtomaan kuviokelluntaan! Varjo valvoo.

Multisport Cup 2013 on startannut!

Viikko sitten lauantaina starttasi paljon odotettu Multisport Cup 2013 Nummi-Pusulassa, ja viivalla oli huikea määrä joukkueita. Hienoa, että uusia innokkaita sporttailijoita on löytänyt mukaan!

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, katit eivät aloittaneet yhteistä kisakauttaan kauden cup-avauksessa. (Kyllä, otti kovasti päähän!)

Yhteinen kisakausi alkaa tänä vuonna harmittavasti hyvin myöhään, mutta ensimmäiset ilmoittautumiset on jo tehty, yksin ja erikseen. Olkaa valmiina,kyllä me täältä tullaan!  Salla seikkaili kaukomailla, mutta  vielä toistaiseksi Telakka-osastolainen Liisa kävi katselemassa muiden menoa. kuvia täällä.

Yksi hienoimmista jutuista on myös se, että tänä vuonna harkkarinki Turku Multisport lähtee Jämsä-Jukolaan kahdella joukkueella! Jukolan yössä juostaan viime vuonna hankitulla kisanumerolla, venloissa lähdetään takarivistä parantamaan sijalukua. Hianoo o!

Ja älkää unohtako kevään ykköstä, Turku Rogaining Sprintiä! Vielä ehtii mukaan!

X- Kaato 29.9.2012 Vihti

Multisport Cupin viimeinen osakilpailu lähestyi ja kas kummaa, kaikki oli kunnossa! Ainakin näennäisesti. Liisa-katti joutui jäämään kotistudioon, joten siinä mielessä x-kaadon kirous jatkui myös vuonna 2012. Onneksi riveihin Sallan pariksi saatiin ihka oikea suunnistaja-katti, nimittäin sekasarjaa kolunnut Elina. Odotukset korkealla virheettömään suoritukseen siis ja olihan tuo pokaalikin siinä samassa mukavasti tarjolla….

Perjantai-iltana kuljetimme autollisen kamaa jo pelipaikoille ja yövyimme kisakeskuksessa. Alle runsas iltapala sekä reitin suunnittelu, ja päälle otsalamppu. Olimme valmiina!

Startin jälkeen valokeilat polkivat jonossa kohti rantaa n 3 km josta aloitimme pitkän ja piinaavan melonta osuuden. Melonta, niin….mitä siitä nyt sitten kertoisi. Se meni kuten aina….vahvasti oikealle ja kovin hitaasti. Jäimme silmämääräisesti lähes kaikille melko paljon, mutta ei huolta: opetus # 15 (vai oliskohan jo menossa #16) välimatkat melonnassa eivät ole niin armottomia miltä näyttää, sillä saimme lähes joka leimauksella porukat kiinni, lähes.

No mutta tästähän se kisa meille varsinaisesti alkoi! Armoton takaa-ajo siis pystyyn ja lyhyehkön jalkojen avaamis- sekä lämmittelypyöräilyn jälkeen pääsimmekin heti ottamaan kolmen tiimin päänahat muutaman km:n suunnistusosuudella.  Ja olihan se mahtavaa, olla oikean suunnistajan perässä juoksemassa, ihan vaan rastilta rastille, teki mieli lauleskella mennessään…Enkä koskenutkaan karttaan….

…kunnes oli pakko. Nimittäin isot kartat olivat vain yhtenä kappaleena ja toinen siis mun telineessä. Ei siinä muuta kuin fillari alle ja lisää päänahkoja metsästämään! Muutamat rastit haettiin hyvin ja kartanlukuitsevarmuus kasvoi, ja tietysti liikaa. N 5 min sen jälkeen kun olin sanonut Elinalle että nyt ei ole enää pitkä matka toisen suunnistuksen alkuun ja nautiskeltu ajatuksesta että kohta päästään juoksemaan, huomasinkin että ohihan se risteys oli jo mennyt. Ja siinä meni myös ne juuri ohitetut päänahat…

Tästäpä moni lannistuisi mutta ei me. Varsinkin kun edessä oli pitkä ja märkä suunnistus Nuuksion ihanissa maisemissa. Koko kisan lempiosuus siis alkoi ja ei aikaakaan kun päänahkoja alkoi tippua; toiset selkä edellä, toisia ei edes nähty ja jotkut jopa tulivat vastaan (?!). Laskeskelumme mukaan kaikki muut joukkueet lukuun ottamatta tehiksiä ja snowflakeseja, olivat tavalla tai toisella onnistuneet harhailemaan hieman ylimääräistä Nuuksion poluilla joten lähes 12 km suunnistuksen jälkeen olimme hyvillä sijoituksilla lopun pyöräosuutta ennen.

Pienistä sattumista ja epäsattumista kaikki on kiinni, kuten lajin luonteeseen kuuluu, eikä niistä sen enempää, muuta kuin että 3., 4. ja 5. sijat (me) tulimme minuutin sisällä maaliin. Maalissa gps näytti kokonaiskilometreiksi n 55. Olimme tyytyväisiä kokonaissuoritukseemme, melonnan jälkeiseen nousukykyymme, sekä pääosin myös kuntoomme. Isot kiitokset myös Ellulle; sijaiskatin kanssa kisakemiat osuivat hyvin yhteen ja kauden viimeisen rallin jälkeen jäi hymy naamalle!

Sallalla ja Liisalla takana nyt 5 vuotta (mammataukoineen) yhteistä kisataivalta parina ja tietty monta monta vuotta enemmän ystävinä. Sen kunniaksi otettiin tulevat kaiverrukset  ”tyttöön” ja vietiin se kotiin, paikalle josta häntä varten on pölyt pyyhitty jo kauan sitten.

Tyttö saunomaan...! Kauden päättäjäisiä odotellessa

Seuraavaksi sitten viikonloppuna rikoota ylle ja tekemään sitä itseään eli ravaamaan tiellä. Kaarinan syysmaratonilla juostaan puolikkaan verran, ja toivotaan ettei todellakaan tarvitse tehdä sitä lumisateessa.

HYVÄ ME!!!!!

Multisport Cup 2012 saatiin päätökseen ja suut on messingillä!

Siinä se nyt on, tyttö ja tytöt hymyissä suin! Liisa hymyili kotisohvalla(ja jännitti).  Vasemman puoleista ei ole näillä sivuilla ennen näkynytkään, mut hän on siis Elina, oikein hyvä katti! Kaatorapsa tulee perinteisesti pitkällä viiveellä,tällä kertaa (ehkä) ennen toukokuuta.

KIITOS cupin järjestelykoneistolle ja kisakavereille hyvistä osakilpailuista!

Elokuun perinteiset vesileikit 2012

Starttiviivalla!

Tällä kertaa elokuun perinteinen Multi Adventure käytiin järvimaisemissa Mustiossa. Aamulla kisapaikalle ajaessa ihailimme kangasmaastoja, niitä ei kyllä kisassa näkynyt.... Startista suunnattiin porukan hajoittaneeseen vapaavalinnaisjärjestykselliseen rastijahtiin. Ei mennyt ihan putkeen mut ei se niin justiinsa, pyöritimme kiivaasti alkupyöräilyn saadaksemme selät näkyviin. Onks Sallan Feltiin lisätty kesän aikana vaihteita?

Sillan alla sievästi jonossa

Ehdittiin ajaa hetki Krissen&Tomin kanssa sysäten suunnistusvastuu Tomille, mutta tämän kaksikon jäädessä renkaan paikkauspuuhiin suuntasimme kahdestaan kohti päivän parasta pummiamme. Ajaessamme rastille B4, polun pienentyessä pienentymistään keksimme jostain (mistä nämä ajatukset aina tulee!) olevamme väärällä polulla ja vedimme uukkarin. Maantielle vihdoin takaisin päästyämme tajusimme olleemme aivan oikeassa paikassa. Pikainen neuvonpito ja päätimme lähteä kiertämään rastille tien kautta, joka jälkeenpäin ajatellen, olisi alkujaankin osoittautunut ehkä oikeaksi vaihtoehdoksi.
Noh menkööt, metsäteiden jälkeen päästiin asfalttitielle yhtä aikaa Hiiltomiesten kanssa, jotka ajoivat meidät kiinni tutustuessamme Mustiolaiseen tieverkostoon. Joten kattien johdolla painettiin letkassa hienoissa maalaismaisemissa kohti rastia b5(Q). Questillä olikin sitten helppo laskea, että Hortukset olivat päässeet ehkä liian paljon karkuun koukkauksen aikana, mutta Tehotytöt olivat vain aavistuksen edellä, joten jahka sillanrakenteiden kiipeilystä päästiin lähdimme kiivaaseen kiriin. 

Questin suoritusta sillan alla

Liisalla vissiin oli selkänoja eteenpäin kallellaan.... ;)

Pyörät vaihdettiin vaihtopaikalle melontavarusteisiin ja edessä oli kilometrin mittainen pikataival  juosten läheisen järven rantaan esittelemään kesän aikana opittuja taitoja. Työnsimme paatit vesille samaan aikaan hiiltomiesten sekä tehotyttöjen kanssa. Kakkosrastille mentäessä teimme porukalla aikamoisen samaistumisvirheen, korjausliikettä tehdessämme kaukana perässä tulleet Leena&Erika Vierivästä liikkeestä onnistuivat vierimään rinnalle, joten loppumatka meni neljän joukkueen kimpassa. 

Melonnasta vaihtoon.

Juoksujalkaa takaisin kisakeskukselle ja kiireesti suunnistusmetsään. Tehotytöt olivat tässä vaiheessa pudonneet hieman, tosin Satut ovat niin tarkkoja suunnistajia, joten emme olisi yllättyneet jos naiset olisivat vielä takavasemmalta tunkeneet mukaan loppuleikkiin. Ykkösrasti leimattiin vielä hiiltomiesten ja Leenan&Erikan kanssa samaan aikaan. Kakkosrastille mentäessä letka lyheni ja jatkoimme hiiltomiesten kanssa kahdestaan. Hiiltomiehissä alkoi selvästi askel painaa, Sallan suunnistus kulki mutta eroa ei saatu silti juurikaan yrityksistä huolimatta ja hetkellisesti menoa jouduttiin itsekin hiljentämään Liisan vatsan alkaessa pistämään ikävästi. Päätimme kuitenkin puolivälissä suunnistusta, että sillä lähtee millä tulikin joten ei muuta kuin pientä vauhdinkiristystä väkisin. Viimeiselle rastille mentäessä ote herpaantui, teimme huonomman reitinvalinnan ja kaarsimme rastille ryteikköisestä, hidaskulkuisesta suunnasta. Emme tienneet siinä vaiheessa, että hiiltomiehet ehtivät  optimi reitinvalinnallaan edellemme ja tuulettivat maalivaatteen toisella puolen meidän vasta saapuessa maalisuoralle.

Koko Turun täydeltä maalisuoralla jengiä, hyvä TuMu!

Kiitos Jannelle hyvästä radasta, aamulla suunniteltaessa simppeliltä tuntunut rata ei sitten ollutkaan niin simppeli;) Rata risteili juuri sopivasti, muiden joukkueiden kyttäily onnistui hyvin luoden lisäjännitystä!

Päällimmäisenä maalissa oli pettymys. Kisoissa sijoitusta tärkeämpää tällaisille vanhoille kateille on hyvä suoritus, ja kun sellaiseen ei pysty, ei palkintopalli (3) paikka paljon lämmitä.  Kumpikin katti on  (liian) kriittinen koskien virheitä, eikä niiden nollaus kesken matkaa oikein onnistunut tällä kertaa niinkuin pitäisi. Jatkamme siis virheettömän suoritksen metsästystä….

Mehukattien yhteinen kausi on tältä erää jo ohi,vaan ei kisakausi. X-kaadossa nähdään, latu auki!

Maalissa, no vähän hymyilyttää!

Kiitos kuvista hillomunkki Tommille, täältä löytyy lisää.

Luger No Limit Nummelassa

Cupin toisen osakilpailun kisa-aamuun oli tällä(kin) kertaa ladattu hieman pientä lisämomenttia. Edellisviikon Rogainissa Sallalle hankitut tikit eivät olletkaan sulaneet odotetusti ja lähtölupaa jännitettiin viime metreille asti. Ehkä suurin jännitysmomentti oli kuitenkin, ehtisikö Liisa Ruotsista kisaviivalle ennen lähtömerkkiä. Liisan kisakamojen pakkaus oli ulkoistettu kotijoukoille ja näiden logistinen siirto Kolehmaisen Mikolle. Onneksi kummatkin tahot suorittivat tehtävän kiitettävällä arvosanalla ja kassista löytyi oikea määrä tossuja, fillareita ja mitä niitä nyt sitten tarvitaankin. Kiitos! Radan suunnittelu suoritettiin bisnesmaailman malliin puheluneuvotteluna. Starttiviivalla seisoi ajoissa onneksi kuitenkin kaksi kattia!

Kisa alkoi loistavalla "hajoita joukkuemassa" (kadota parisi) suunnistustehtävällä. Mehän olimme tähän luonnollisesti kehittäneet vedenpitävän suunnitelman, joka ei (kas kummaa) toiminutkaan formaatissa. Äänistä päätellen myös moni muu (Terkkuja Tampereelle ja Turkuun!) keskustelivat meidän lailla yhtä lämpimään sävyyn tehtävän toteutuksesta. No lopulta saatiin kirjaimet sekä numerot täsmäämään ja päästiin juoksuralliin kohti melonnan starttipaikkaa. Tässä vaiheessa miehet sekä kilpasekasarjat suuntasivat omille radoilleen ja naiset lähtivät taittamaan kuntosarjan kanssa samaa alkumatkaa. Mutta missä oli valokuvaajat ja videomateriaalit tuottajat sillä hetkellä kun me OHITIMME edellä menneen kajakin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua!

Kuva: Multisport.fi

Melonnan ensimmäiselle rastille jätimme kajakit parkkiin ja otimme juoksusprintin ensimmäiselle Questille, mukavalle kalliolaskeutumiselle. Melontahurmoksen myötä saimme sen verran etumatkaa, että emme joutuneet juurikaan jonottamaan ja kellotimme olevamme noin 5minuuttia muita naisia edellä. Olimme tulomatkalla bonganneet melonnan 5 rastin, josta matkaa oli tarkoitus jatkaa uimalla. Ranta oli sen verran ryteikköinen, että epäilimme mahtaako sinne kyetä melomaan reittikirjan ohjeista huolimatta. Tästä väittelimme myös rastihenkilökunnan kanssa sen verran pitkään, että lopulta huomasimme olevamme edelleen vesillä kajakeissa kun ensimmäiset takaa tulevat naisjoukkueet pyyhälsivät paikalle, ohje kisakeskuksesta saapui samaan aikaan ja naiset ehtivät meidän edelle jatkamaan rantaa pitkin, juosten kohti tuota kyseistä seuraavaa vitosrastia. Ei muuta kuin ylös kajakista ja perään. Salla valitsi lähteä rastille hieman saarta sisemmältä kietäen, joka osoittautui oikein hyväksi reittivalinnaksi, uimaan lähdimme taas kärjessä muiden naisten vielä rämpiessä rannan ryteiköissä.

Uinnista lyhyt ravi rullistelun vaihtoon. Ah, siinä sitä sitten olikin, kappale kauneinta rullaluistelusuomea! Salla veteli piruetteja ja kaiken maailman  kaunoluistelukuvioita Liisan keskittyessä läihnnä ratamestarin manaamiseen! kiitos sille hetkelliselle päähänpistolle, että otimme sauvat mukaan!

Rullistelusta perusravia parin rastipisteen kautta kisakeskukselle, ero naisiin näytti kasvaneen joten etumatkan pitäisi riittää jos ei vaan ruvettaisi hölmöilemään. Pyöräily oli lyhyt, mutta sitäkin kinkkisempi. Oli muutama rastimääre haaste laitettu kateille sekoittamaan naistensarjan pakkaa. Kun ei luottoa löydy omaan osaamiseen niin eihän siitä mitään tule, haravoinniksihan se meni, pitkään ja hartaasti. Alkoi olla kattileirissä tunteet taas hieman kuumana. Pääkylmänä kuitenkin viimeisen kerran vaihtopaikalle ja suunnistuspuuhiin. Toiseksi viimeisellä rastilla ilmestyivät Tehikset taas kantaan kiinni ja jatkoimme yhtä matkaa leppoisasti yhdessä kuten niin monesti ennenkin. Ennen viimeistä rastia katit vaihtoivat katseita, oli aika selvää että kumpaakaan ei huvittanut antaa tippaakaan periksi, oli tullut jo tarpeeksi hölmöiltyä joten ei muuta kuin kaasua pohjaan ja kohti loppusuoraa. Loppuleiman leimasimme huiman 4sekunnin turvin ennen Tehiksiä!

Kisarata oli tällä kertaa hyvin juoksupainotteinen, noin lyhyellä radalla erot eivät pääse kovinkaan suureksi kasvamaan eikä näin ollen luonnollisestikaan virheisiin ole yhtään varaa. Ainoastaan se jäi katteja harmittamaan, että naisten rata oli tällä kertaa todella lyhyt, ei kai naiset nyt sentään niin hitaita kauden avauksessa olleet...

Kuva: Multisport.fi

Kuten monella taholla on jo aiemmin kiitelty, on kisajärjestelyt mennyt tällä kaudella aimo harppauksen eteenpäin ja tälläkin kerralla kaikki sujui. Etenkin kisaravintolan puitteet oli tällä kertaa todella kohdallaan. Mikäs siinä oli kalasoppaa suuhun lapata kun samalla voi seurata muitten kilpasarjojen etenemistä screeniltä. Ulos sateeseen voisi siirtyä sopivasti ennen kärjen saapumista. Loistavaa!

Tulokset
Kuvia

Victorinox Spring Adventure 2012

Saatiin fanipostia(?!!,tätä siis lukee joku häh?!), että missä x-kaadon raportti viipyy. Voi että, kunpa se olisi jo unohtunut....nyt se löytyy tuolta alempaa,unohdettiin vaan (varmaan tietoisesti) painaa sitä julkaise-nappia.....

Kisa-aamu valkeni kylmässä kelissä Karkkilassa. Suurimmat ennakkospekuloinnit jäi nyt harmittavasti väliin Liisan saapuessa Mikon kanssa Helsingistä ja Turun autoon oli sulloutuneet kamoinensa Salla yhdessä Eetun ja Tommi kanssa.

Liisa oli kotiutunut vain 4 päivää aiemmin raskaalta alppireissulta fillarinsa kanssa, joten lisäjännitystä tuotti olisiko jalat varmasti palautuneet riittävästi. Päivän tavoitteena oli vetää ehjä suoritus ilman turhia sähläilyjä ja koko rata kiertäen. Edessä oli raskas rata, joka koostuisi alun juoksustartin jälkeen suunnistuksesta, josta jatkettaisiin pyörillä kohti Alhovuoren mäkijuoksua. Tämän jälkeen edettäisiin pyörärastien kautta melontaan. Sitten vielä yksi pitkä pyöräilyosuus ennen viimeistä 10kilometrin suunnistusta, jossa oletettavasti monessa sarjassa ratkaistaisiin kisa.

Kisastartti, tonnin juoksu urheilukentällä. Kuva: Lilli Rantahakala

Kisa starttasi 1000metrin urheilukentän kierrolla, josta jatkettiin suoraan noin 4kilometrin suunnistusosuudelle. Salla luki karttaa varmasti ja Liisan jalat tuntuivat kevyeltä, joten uskalsimme lähteä pitämään hyvää vauhtia ja saavuimme vaihtoon Twister jänisten juuri hypätessä pyörien selkään.

Pyörillä siirryttiin yhden rastipisteen kautta Alhovuoren laskettelurinteiden kiipimisharjoitteisiin, ylös-alas-ylös-alas-ylös-alas-ylö-alas. Yritimme pitää yllä järkevän rauhallista tahtia, jotta ei tulisi maksettua turhan kovaa hintaa nousuista myöhemmässä vaiheessa kisaa. Lähtiessämme Alhovuorelta takana tulleet naisjoukkueet olivat noin nousun verran perässä, joten yllätys olikin melkoinen kun ns.tunkkausrastille R4 saapuessamme olikin rastilla jo kolme naisjoukkuetta. Hetkinen,mistä ne oli tullut? Oletettavasti meidän tunkkausreitin valinta ei todellakaan ollut se nopein...

Mitämitä, Liisa taluttaa ylämäessä?! Kuva: Lilli Rantahakala

Seuraavat pyörärastit haettiin enemmän tai vähemmän suuremmissa seurueissa, eikä kukaan pahemmin yrittänytkään tehdä eroa. Asfaltille siiryttäessä me otimme kattijunan käyttöön ja lähdimme ajamaan eroa, tämän turvin pääsimme lähtemään vesille hyvällä etumatkalla. Twister jänikset ja tunkkauspätkällä karkuun päässyt Hortus Medikales kulkivat vesillä meitä muutaman sadan metrin päässä edellä. Rapsakka keli (käsi ylös se, jota ei palellut yhtään?!) yhdistettynä meidän surkeisiin melonta-apuihin oltiin aika nopeasti tilanteessa, jossa 2naisjoukkuetta meni ohi. Olo tuntui melkoisen turhautuneelta saapuessamme muita joukkueita noin 150metriä jäljessä vaihtoon. Melonnan jokiosuus oli kuitenkin mahtava. Järvellä käyneen kovan (ja märän) tuulen jälkeen, tuntui leppoisalta pujotella puunrunkojen alta tuulen suojassa rehevässä jokisuistossa.

Lähdimme melonnan vaihdosta yhdessä Team Tehotyttöjen kanssa ajamaan kiinni edelle ehtineitä joukkueita ja ajoimmekin yhtä matkaa koko 20km pätkän. Myös viimeiselle suunnistukselle startattiin yhdessä viimeisen kisatunnin lähtiessä tikittämään. Tehotytöt päättivät ekalla questilla jättää tehtävän väliin, joten tiemme erkanivat. Saapuessamme ensimmäiselle questille oli paikalla vielä Hortus Medikales. Tytöillä oli askel sen verran kankeana, että päätimme että nyt juostaan tytöt kiinni kun oma juoksu vielä oli edes hieman reippaamman oloista(tuskin reippaamman näköistä). Saimmekin tytöt kiinni ja kolmosrasti leimattiin yhtäaikaa. Tuossa kohdassa me katsoimme kelloa ja totesimme, että aikaraja paukkuu jo nyt sen verran härskisti, että nyt on paras suunnata maaliin. Hortuksen  tytöt päättivät lähteä hakemaan vielä nelosrastin miettimättä aikarajaa. Nyt jälkeenpäin, tulosluetteloa ja sääntökirjaa tarkastellessa olisi näköjään itsekin kannattanut. Ensimmäistä kertaa oltiin naisten sarjassa tilanteessa, jossa sääntöuudistuksen myötä jokainen naisjoukkue sai niin paljon aika sakkoja hakemattomista rasteista, että jokainen joukkue hylättiin. Jotta jonkinmoiset tulokset saatiin, poistettiin tuo hylkäys sääntö ja tulkittiin tulokset tämän jälkeen uudestaan. Hortuksen tytöt voittivat hakemalla tuon yhden rastin enemmän, meille jäi tällä kertaa tyytyminen kolmossijaan. Twister jäniksetkin näyttivät tulleet metsästä liian aikaisin pois pudoten kakkosiksi.

Hieno Quest piristämässä viimeistä suunnistusta. Kuva: Lilli Rantahakala

Kauden avaus oli, kuten aina, raskaahko. Rata oli tällä kertaa hieman totuttua pidempi mutta ainakin meidän mieleen. Ei turhia kikkailuja ja eikä lukematonta määrää vaihtoja lyhyiden osuuksien välissä. Nyt mentiin pidempiä yksittäisiä osuuksia. Reitillä oli selkeästi eri reittivaihtoehtoja rasteille, joka piti omaa jännitystään kisassa yllä. Töitä piti tehdä koko ajan ja tarkkana olla. Toivottavasti tämän tyyppisiä ratoja saadaan jatkossakin! Omaan suoritukseemme olimme yleisesti ottaen todella tyytyväisiä, sitä melontaa lukuunottamatta sekä hölmöilyä viimeisen rastin haun suhteen. Turhia virheitä ei tullut kuin Liisan talviterässä olleessa pyöräsuunnistuksessa, vauhti oli hyvää ja toivon mukaan kauden edetessä vielä paranee. Loistava päivä josta on hyvä jatka eteenpäin!

Viikonlopun tulokset

Hieno videokooste kisasta

Kisakartat

Rantahakalan Lillin hienoja kuvia kisasta jälleen kerran

Huomenna starttaa Multisport Cup 2012!!!!

Huomenna starttaa Multisport Cup 2012 Karkkilassa, ja perinteisesti myös Team Mehukatin yhteinen kisakausi starttaa Cupin ensimmäisessä osakilpailussa! Vielä ei kisasta ole hirveästi tihkunut ennakkotietoa, mutta kisakeskuksen läheisyydessä sijaitsevalle Alhovuoren laskettelukeskuksella tullaan arvatenkin vierailemaan:) Mahtava päästä talven jälkeen taas starttiviivalle yhdessä. Lähtölistan mukaan paikalle saapuu myös lähes kaikki muut kynnelle kykenevät multisporttailijat, metsässä ja poluilla on siis odotettavissa paljon trafiikkia ja paljon tuttuja naamoja!

Liisa vaihtoi vuoden vaihteessa Turun lenkkimaastot Helsingin keskuspuiston polkuihin ja yhteiset lenkit on jäänyt valitettavan vähäisiksi, joten kumpikin on kovasti odotellutkin yhteistä kauden avausta!

Yhteisten lenkkien puutteessa ei olla kuitenkaan jääty sohvalle makoilemaan. Salla on juossut lenkkiä koko pitkän talven. Lisbetti taas on hiihdellyt uusilla kotibaanoillaan kohti pitempiä koitoksia. Yhteisten kisailujen lisäksi kummallakin on myös omia kisasuunnitelmia kaudelle.

Toukokuussa käydään myös juoksemassa yhdessä parit Rogainingit ennen kesäkuun alun cupin toista osakilpailua. Toukokuukn lopussa kisataan meidän yksi suosikkikisoista, Turku Rogaining Sprint (tulkaa,tulkaa,tulkaa!!!) Mehukateilla on vähän hampaankolossa viime vuodelta....

Ja mikä parasta, tänä vuonna Jukolan yössä viilettää myös Turku Multisportin oma joukkue, vapise Halden SK!

X-kaato (ja sen loputon kirous)

Kun Liisa lähetti multimediaterveiset päivystyksen toimenpidehuoneesta Sallalle pari viikkoa ennen X-Kaatoa, alkoivat katit olemaan vahvasti sitä mieltä, että paljon puhuttu X-Kaadon kirous ei todellakaan ole pelkkää vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Mutta onneksi aika oli tällä kertaa puolellamme ja elmukelmu-ratkaisuilla päästiin kisaviivalle.

Taas päätettiin lähteä ajoisssa edellisenä iltana kisapaikalle ja jälleen kerran saavuttiin puolilta öin leiriytymispaikkaan, kun muut olivat jo menossa nukkumaan. Koko Turkulainen kisaperheemme leiriytyi yhteiseen mökkimajoitukseen. Tikeistä huolimatta Snowflakes kisojen tavoite täytettiin: Eetu jäi kisakoukkuun ja oli tällä kertaa lähdössä Riitan kanssa sekasarjan starttiviivalle. Pitkien ja sikeiden yöunien jälkeen herätyskello soi puoli kolme (siis yöllä rakkaat sohvaperunaystävämme). Tommi valitti Sallan yskineen koko yön...aijaa,yskikö,me kyllä nukuttiin erinomaisen hyvin koko pitkä yö,ah täynnä virtaa!

Kuva: Lilli Rantahakala

Kisa alkoi osuudella, jossa toinen joukkueen jäsen taittoi matkaa meloen ja toinen siirsi sillä aikaa pyörät seuraavalle rastille. Liisa hyppäsi kajakkiin ja Salla lähti pyöränsiirtopuuhiin. Melontaosuus öisellä merellä pitkässä, melojien otsalampuista muodostuneessa valoletkassa oli huikea. Ensimmäiselle rastille Liisa tulikin hyvissä asemissa. Siitä ne vaikeudet sitten alkoivatkin, eipä tienneet tytöt miten pitkä 5 tuntinen olisi vielä edessä... Liisan lähdettyä rannasta melomaan kohti seuraavaa rastia sammui lupinesta valo. Onneksi valoletka oli sen verran pitkä, että riitti kun seurasi valokeiloja. Valitettavasti lukuisia kiviä (vai olivatko ne nukkuvia valaita?) edessä menneet valot eivät paljastaneet, tuli törmäiltyä varmasti kaikkiin Vuosaaren edustalla olleisiin kiviin. Sillä aikaa Sallalla oli hyvä aikaa käydä Tommin kanssa tarkastamassa kaikki uimarannat jotka matkalla sinne oikealle löytyi.

Kakkosrastilla tuli vaihtaa hommia, joten Salla kajakkiin ja Liisa juoksupuuhiin. Liisa ja Peppi MamAdventuresta taittoivat matkaa yhdessä juosten seuraavalle rastille.

Peppi: joltain oli karannut kajakki sieltä rannasta!

Liisa: voi ei, kuka urpo jättää niin huolimattomasti kajakin lähtiessään leimaamaan rastia.

Salla myöhemmin rastilla: Sori ku kesti, mut se meidän kajakki oli karannut ni mä uin sen ensin kiinni.

Kuva: Lilli Rantahakala

Quest-melonta Aurinkolahdessa.  Kuva: Lilli rantahakala

Suunnistuksesta päästiin kisan suurimpia tunteita nostaneeseen osuuteen. Ensin värjötellään Quest-rastilla odotellen melontavuoroa ja kun kilpasiskot on päässeet kanootteihin niin lähdetään itse juosten samalle osuudelle. Tämän iloisia tunteita nostaneen osuuden jälkeen jatkettiin pyöräosuudelle, joka tunnetaan Team Mehukattien kesken MajorTunkkausSpecial. Ei ole puskaa tai tiheikköä, josta Mehukattien pyörät eivät olisi tällä osuudellä käynyt. Liisankin oli pakko myöntää, että ei hänkään ihan ehkä tällaisesta ylämäestä pidä.... Vahvaa menoa kertakaikkiaan!

Riitta & Eetu matkalla kohti sekasarjan kakkossijaa,jee! Kuva: Lilli Rantahakala

Vuosaaren huipulta parin rastin hakuun, luonnollisestikaan ohjeita ei kannata lukea, saati olla toimivaa kompassia matkassa. Juostessa koetaan myös vuoden luontotapaus kun teemme tuttavuutta siipirikon pöllövaarin kanssa, ja kun aikaa  on niin hälytämme paikalle myös eläintenpelastusjoukot. Pyöräosuudelle jatkamme kaikki kolme kärkijoukkuetta yhtämatkaa kohti betoniaitausta, jossa pitää laskea seitsemäänkymmeneneenviiteen (tytöt:75,75,75!!!!!!). Rastivastausvaihtoehtoja on annettu arvoituksellisesti A, P sekä X niinkuin X-kaato. Ja luonnollisestihan me vastaamme.....A niin kuin aasi. Vai olisiko se sittenkin P niinkuin Pöllö? Sakkolenkiksihän se menee, pakko myöntää että tässä vaiheessa alkoi oma meno ottamaan pikkasen pannuun!

Kuva: Lilli Rantahakala

Kärki karkaa muutaman minuutin päähän, normaalissa tilanteessahan tämä ei todellakaan huolestuttaisi melko kylmäpäisiä katteja, kisaa on jäljellä ja aina voi saada kiinni. Mutta jos jatkamme yhtä vakuuttavaa menoa kuin koko alkukisan niin toisin käy. Ja tottakai jatkamme! Huippuhauska quest vallihaudoissa menee kirjaimellisesti hukkasektoriin, taivaalta tulee täysillä vettä, järki ei leikkaa yhtään ja olo on kaikinpuolin ylevä! Kello käy, mutta päätämme että kirous murretaan vaikka kontaten: menisimme maaliin koko radan kiertäen ensimmäistä kertaa yhdessä koko X-kaadon historian, silläkin uhalla että maalivaate on korjattu pois ja kaikki on lähteneet kotiin. Kun kaarramme kisakeskukselle ei tästä paljon puutu...

Huippusuoritus kertakaikkiaan. Lisää hämmennystä koetaan palkintojen jaossa, tälläkin suorituksella jotenkin ihmeellisesti kykenee nousemaan palkintopallille, sijalle kolme. Harmittaa, voiko oikeasti tällä cupinkiertomäärällä vielä sortua tuollaiseen suoritukseeen ja näin ollen poika matkasi Mamojen kyydissä ansaitusti Espooseen. Ei tullut mestaruutta Turkuun, sen pituinen se. Ainut mikä kisassa lämmitti oli yhteen hiileen puhaltaminen. Tuli todettua, että kattien vahvuus oli jälleen kerran tiimihenki. Tuskin tulee tilannetta, jossa kumpikaan hermostuisi toiselle kesken kisan huonoista ratkaisuista, aina jaksaa naurattaa. Tukea löytyy kun toinen sitä tarvitsee ja kun kisaparinsa tuntee hyvin, auttaa se monesti hetkillä kun kaikki menee pieleen!

                                     Huikea aamu Aurinkolahdessa. Kuva: Lilli Rantahakala

Nyt niellään pettymys omaan suoritukseen ja suunnataan kohti Tallinnaa Multisportin gaalaristeilylle kuten kaikki muutkin suuret lajiliitot, hieno päätös Cupkaudelle!!!


Lillin hienoja kuvia lisää

Tulokset

Yöretki Archipelago Adventureen

Taisi olla hieman ennenaikaista henkseleiden paukuttelua tuo edellisen blogimerkinnän ajoissa kisapaikalle hehkutus. Perjantai-iltana kolme reipasta seikkailijaa oli valmiina lähtöön kohti Inkoota sijaitsevaa kisakeskusta, puuttui vain auto. Tai olihan niitä autoja, mutta ei sellaista johon mahtuisi kolmen kisailijan varustus sekä katolle kanootti. Kisaformaatti salli vapaavalinnaisen kanoottivarustuksen, jonka myötä Putkuri&Kettunen (veivät muuten voiton kotiin miesten sarjassa, onnea!) päätyivät kajakkiyksiköihin. Joten katit päättivät ensi kertaa ottaa mukaan oman kanootin, yleensä Putkuri&Kettusen kisa-aluksena nähdyn inkkarin. Onneksi ystäväpiiristä löytyi ennakkoluulottomia ihmisiä ja lopulta alle saatiin iso auto sekä komea peräkärry. Kisakeskukselle saavuttiin hieman yli puolenyön herättämään todennäköisesti juuri sopivasti nukahtaneet kanssakilpailijat (pahoittelut!).

Olihan siinä lähtiessä vähän kaikenlaista muutakin....

Ja taas saa naiset korjailla miesten jälkiä...

Aamu tuli liian aikaisin ja miten sitä aina voi tulla niin kiire, vaikka kaikkihan on sitten meillä valmista kamojen suhteen siinä vaiheessa kun saadaan kisamateriaalit....Minuutti lähtöön eikä emittiä löytynyt mistään...

Emit löytyi ajoissa,ehdittiin starttiin! Kuva: Lilli Rantahakala
Kisa alkoi lyhyellä, noin 3km mittaisella suunnistuksella, jossa kaikki kilpasarjat kiersivät saman radan. Tämä meni hyvin, edessä menevien mies- ja sekasarjan joukkueiden selkiä sivusilmällä seuraillen. Vaihtopaikalta jatkettiin Coastaleeringiin. Yleensä meistä se rauhallisempi, vaihtopaikalla lähes tuplavarmistuksilla välinevaihdot tekevä Salla oli jostain syystä ihan off-tilassa. Ensin unohtui pelastusliivit kisaliivin alta ja seuraavaksi kisaliivi pelastusliivin päältä. Ja kun vihdoin pääsimme jatkamaan matkaa huomasi Salla unohtaneensa kovassa kelissä tarpeelliset uimavehkeet vaihtokarsinaan. Liisa laski turhautuneena vastaan tulleita naisjoukkueita palatessamme hakemaan välineitä. Ensimmäiselle Coastaleering rastille oli sen verran juosten matkaa, että itselle kurinpalautusta antanut Salla pisteli menemään sellaista vauhtia että edelle ehtineiden naisjoukkueiden selät saatiin taas näkyviin.

Kuvat: Lilli Rantahakala

Coastaleering koostui kuudesta rastista (C1-C6) jolle osalle pääsi mannerta pitkin juosten ja osalle piti patjailla. Merivesi tuntui lämpimältä ja patjailu sujui joutuisasti. Coastaleeringissä edettiin alkuun samaan tahtiin MamAdventuren kanssa, mutta ratkaiseva ero saatiin pitkällä rastivälillä C4-C5. Tytöillä oli selvästi meitä huonommat patjat, huomasimme aina vesistöylityksissä saavamme eroa. Suurin osa porukasta näytti valitsevan rastivälille vaihtoehdon, jossa kierrettiin osaksi mantereen kautta kahdella vesistöylityksellä rastille C5. Me päätimme hyvin sujuvan patjailun rohkaisemina lähteä suoraan kohti rastia yhdessä erään miesjoukkueen kanssa kovasta sivutuulesta huolimatta. Tämä kannatti, tällä välillä ero samaan aikaan rastille eteneviä joukkueita kohtaan kasvoi selvästi. Vesillä näimme myös epäonnisen Tommin, jonka patja oli poksahtanut ennen ensimmäistäkään vesistöylitystä ja matkaa taitetttiin siis uiden. Coastaleeringistä jatkettiin melontaan (M1-M4). Ensimmäiselle rastille meloessa mentiin vielä melko suotuisassa kelissä, mutta sitten alkoi tuuli haastamaan tosissaan katteja. Tuuli yltyi (jopa 15m/sek)ja nyt sai katit, ja kaikki muutkin, tehdä tosissaan töitä että kanootti pysyi ylipäätänsä pystyssä. Liisa yritti kaikinvoimin pitää kanoottia suorassa, Sallan meloessa vimmatusti vauhtia. Kyllä jännitti ja vatsalihaksia kiristi! Oli aika voittaja fiilis päästessämme melonnan vaihtoon!

Jee, meillä on omat, ihkauudet melat! Kuva: Lilli Rantahakala
Tiesimme, että meidän takaa tultaisiin varmasti pyörillä reippaasti joten nopea vaihto ja pyörän selkään. Tieosuuksilla oli kova tuuli joten eteenpäin sai puskea kunnolla. Kisareitiltä oli suljettu yksi suora tieosuus rastilta 4 rastille 6 (naiset jättivät rastin 5 välistä) ja vaihtoehtoisia reittejä rastille oli 2. Päätimme valita vaihtoehdoista sen, joka sisälsi puskatunkkausta. Siirryimme metsään pyörän kantopuuhiin, maassa lojuvista reittikirjoista päätellen myös joku muu edellä menevistä oli valinnut saman. Tässä vaiheessa meillä ei ollut mitään tietoa meneekö edellä myös joku naistiimi.
Rastilta 7 löytyi kisan quest. Mallikarttaan oli merkitty lampeen piilotetut 3 rastia, joista löytyvät kirjaimet piti sukeltaen käydä katsomassa ja muodostaa näistä sana. Meille epätyypillinen,keskinäinen huono kommunikaatio jatkui eikä kumpikaan oikein tienyt mitämissämilloin. Aikaa ja pinnaa kului kun käyntiin ihmettelemässä karttaa uudestaan eikä silti saatu hommaa sujumaan.
Ja sitten taas pyöräillen Pickala Golfin läpi komeille kallioille, joilta avautuvia maisemia olisi mieluusti jäänyt ihailemaan pidemmäksikin aikaa. Kattien silmiin ei osunut,että rastilta 9 olisi ollut suora polkuyhteys rastille 10, mutta meni se omiakin reittejä pitkin. Sallan Felt ylennettiin maastopyöräratsuksi ja kallioita tultiin hienosti alas pudottaen. Rasti 10 tipahdettua suoraan eteemme (yllättäen,pakko myöntää) oli pakko tuulettaa. Rastilta oli lyhyt siirtymä kisakeskukselle ja päätimme että tässä vaiheessa ei ketään enää mene meidän ohi.
Loppuun oli luvassa lyhyt, mutta tarkkaa työtä vaativa suunnistus. Homma eteni suunnitellusti tokavikalle rastille. Joka ei sitten löytynytkään, haahuiltiin (oikealla) kalliolla yhdessä sekaparin kanssa mutta kenenkään silmään ei osunut koivikossa vilkkunut keltainen nauha. Lopulta rasti löytyi vasta erään miesjoukkueen juostessa paikalle. Viimeiselle rastille kierrettiin vielä ihan vaan maisemia ihaillaksemme mutta onneksi nämä lopun hölmöilyt eivät tällä kertaa maksaneet kovaa hintaa eikä ketään mennyt osuudella ohi.

Kiitos ratamestarille, kisa oli kiva. Melontakeli oli ennenkokematon ja vesillä välillä meno melko huojuvaa. Mutta loppujen lopuksi melonta oli koko kisan eniten fiilistä nostanut osuus. Jostakin syystä, vaikka vesileikit eivät ole olleet tiimin suosikkeja, on Apasta tullut vuosien varrella meidän yksi suosikkikisoista. Liisa aloitti alkukesästä sitkeän melontatreenin ja Sallakin huomasi tulleensa loppukesästä aivopestyksi melonnan suhteen. Ja kun vielä maalissa saimme positiivista palautetta melonnasta, oli pakko todeta että treenistä oli apua. Maalissa olimme kaikinpuolin tyytyväisiä tiimin yhteiseen vauhtiin ja hyvän suorituksen jälkeen voitto tuntui entistä mukavammalta tuulettaa, jee!
Tulokset

Hevoskuuri uutisoi

Lisää hienoja kuvia kisasta Zarges Enduresin blogissa

Valmiina?

Prinsessat linnansa muurilla.Todistetusti siis myös Saarinen on nähty tänä kesänä pyörän päällä.

Peruskuvio: ensin katsellaan koko alkukesä, että hienoa kun tänä vuonna kaupassa on paljon uimapatjoja. Ja sitten ruvetaan viikko ennen Apaa itkemään, että mihin ne hyvät kaikki uimapatjat on kaupoista kadonnut.... Yhtäkaikki, kaikenmaailman vesilelut on nyt pakattu ja kommunikaatiokin toimi tällä kertaa niin, että kumpikin katti on lähtövalmiina jo tänään perjantaina. Tommikin sai onneksi kisaparin, joten pakkaamme auton kyytin myös hillomunkin. Pieni partiohenki sisällämme heräsi ja yöunien maksimoimiseksi, sikälimikäli se edes 6.30 alkavien kisamateriaalien jaon suhteen on mahdollista, päätimme karauttavamme kisapaikalle jo tänä iltana. Toivottavasti Inkoossa ei ole mörköjä eikä Tommi kuorsaa...

Lauantai aamutuimaan starttaa siis Archipelago Adventure, Multisport Cupin 3/4 osakilpailu. Ennakkooon tihkuneiden tietojen mukaan luvassa on peruspyöräilyn ja suunnistuksen lisäksi paljon vesistöylityksiä sekä melontaa. Normaalista kisakonseptista poiketen tällä kertaa melontakalustona saa olla kajakkiyksiköt, kajakkikaksikot taikka perus inkkariamme. Jännä nähdä, miten tämä vaikuttaa joukkueiden välisiin etenemisvauhteihin.
Kaikki te, jotka ette jostain syystä lähde rytmirummuin ja plakaatein reitin varrelle kannustamaan: kannattaa silti vääntäytyä ajoissa peiton alta,kerrankin telkkarista tulee jotakin mitä katsoa. Nelonen näyttää lauantaiaamuna kello 8.05 tunnin mittaisen koosteen heinäkuisesta Rokuan geopark Challengesta. Luvassa on varmasti hienoa kuvausta seikkailukisasta ja paljon kisakentiltä tuttuja seikkailijoita. Tässä ohjelman traileri.

No Limit Adventure 11.6.2011

No Limit helle: ylärajaa kuumuudelle ei tuntunut olevan, varjossa +30,1 astetta, kypärän sisällä sitäkin enemmän, No Limit matka: Gps ei ottanut yhteyttä ulkomaailmaan Sallan repusta, mutta tiettävästi matkassakaan ei ollut mitään rajaa, ainakin 60 km meni puhki! No limit ylämäet: mäkien määrää ja jyrkkyyttä ei ollut rajoitettu kisassa myöskään.

Rajoja siis koeteltiin viikonlopun helteisessä multisport-cupin toisessa kisassa. Mehukattien pettämätön kommunikointitaito ja kyky lukea toinen toisensa ajatukset, otti ja petti! Toinen oli lähdössä kisaamaan jo perjantai-iltana ja toinen oli valmis jäämään kotisänkyyn ja lähtemään vasta aamulla. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, koska valmistautumisessa oli muitakin puutteita, mm. flexipyöräily Liisan vedolla, rullaluistelutreeni, sekä vakiona kadonneet/puutteelliset varusteet ja Saarisen fillaritreeni jäivät kaikki auttamattomasti perjantai-iltaan.

Aurinkoinen aamu kuitenkin näytti ihan hyvältä, ja matkaan päästiin kaikilla varusteilla, hyvin tankattuna ja ehkä jopa hieman nukkuneena. Päätettiin kuumuuden takia heti alussa pitää normaalia hieman rauhallisempi vauhti, ja normaaliin tapaan tämä päätös ei tietenkään pitänyt, vaan aika täysiä paineltiin menemään. Melonnalla on aina mukava aloittaa ja koska matka oli lyhyt, pysyimme aika kivasti muiden mukana, melkein jopa ohitimme yhden sekaparin.(?!) Ensimmäisessä pyöräilyssä saimme pidettyä hyvää vauhtia yllä. Flexisystemin ekakertalaisiksi pärjäsimme hyvin. Sen minkä kuitenkin kirimme vauhdissa, annoimme takaisin pikkupummeilla. Pääletka siis oli edessä ja takana vuorotellen :) Lopulta taisimme jo itsekin seota kuka missäkin letkassa meni…

Coastaleering oli virkistävä välipulahdus, joka melkein ei enää tuntunut edes kisaamiselta. Vesi raikasti ihanasti ja hylkeenomaiset eri tiimien rantautumiset lähinnä naurattivat. (suo siellä, vetelä täällä) Toiseen melontaan pyörillä saavuttuamme, välipulahduksesta ei ollut enää märkää länttiäkään jäljellä, joten tuskaisissa melontaliiveissä jatkettiin matkaa. Melonta, lempilapsemme, sujui... nooh, sujui se taas paremmin kuin viime kerralla. Rannoilla ihmiset paistattelivat päivää ja pulahtelivat uimaan, yksi kalastelija jopa joukkohämäsi kaikkia rastin etsijöitä rannassa huutelemalla ”vääriä ohjeita”.

Pyöräilyähän ehti jo tulla ikävä, joten sitä lisää! Kiitokset rastien sijoittelusta, kuka niitä nyt mistään kuopasta haluaisikaan hakea. Pyöräkengillä tuli tässä kisassa juostua ja kiivettyä luvattoman paljon… Polkeminen alkoi tässä vaiheessa jo jarrupalakattia painaa joten onnkesi rullaluisteluun päästiin lopulta ( = Sallan lepohetki,hah) ja kelloa katsomatta lähdettiin matkaan. Kelloa katsomalla, olisimme varmasti jättäneet luistelun väliin ja tähdänneet rogaining rastien hakuun, mutta helle pehmitti päätä kypärän sisällä ja sivakoimme menemään. Luistimia pois ottaessamme sitten tajusimme vihdoin, että aikaa oli jäljellä hyvin vähän ja kilometrejä vaihtoalueelle hyvin paljon. Siispä päätös syntyi melko helposti: poljemme lyhintä reittiä vaihtoon ja haemme niin paljon rasteja juosten kuin ehdimme.

Päätös oli lopulta oikea, vaikka ehdimmekin hakea vain kaksi rastia juosten. Sallalla alkoi näkökentässä näkyä muutakin kuin rasteja, ja ei suunnistuskaan enää oikein ottanut sujuakseen, joten siinä vaiheessa kun menimme melkein 4m rastin ohi vauhdilla, emme enää lähteneet hakemaan kolmatta vaan ”juoksimme” maaliin hyvissä ajoin ennen max ajan täyttymistä.

Vauhti ei kuitenkaan loppunut siihen vaan Liisa ampaisi suoraan autoon ja jatkoi matkaansa hääjuhliin ja Salla teki pikasuihkun vesikanisterista ja jatkoi myös vauhdilla toiseen edustustilaisuuteen. Valitettavasti kuumuus ei jättänyt vaihtoehtoa pukea juhlaan päälle jotakin pitkää, vaan naarmusääret sekä rusketusrajat (trikoot, sukat, hihat, aurinkolasit, kypärä ja kello) pääsivät hienosti näkyville!!

Mahtava kisa, mahtava kolmossija! Nestetytys kuntoon ja valmistautuminen kohti Jukolaa voi alkaa. Kiitokset jälleen flexi-insinöörille ja muille taustajoukoille!

Kauden avausta juu

Ennakkoanalysoinnista tai jännityksestä ja fiiliksestä ei ollut puutetta kun aamuvarhaisella pakettiautollinen turkulaisia huristeli kohti Karjaata. Keli oli mitä parhain ja yllätyksellisesti mitään ennakkosähläilyjä ei ollut! Ei kun baanalle….!

Reittikirja kertoi sen mitä aavistelimmekin; rankka päivä oli edessä. Lähtölaukauksen (huudon) lomassa ilmoilla oli jos jonkinlaista taktikointia, mitkä kaikki tosin enemmän tai vähemmän turhia. Paras taktiikka oli lähteä juoksemaan: ”Salla mennään! – näitkö kartan? en, näitkö sää? en!!”

Melonnassa kaikki näytti hyvältä, mutta ei siitä kuitenkaan enempää, sillä melonnasta ei tälläkään reissulla tullut lempilajiamme, tai että olisimme siinä edelleenkään mitenkään loistaneet. Pyöräilyn alussa olimme hyvällä sijoituksella ja huolimatta siitä, että Liisa-katti on puurtanut luvattoman pitkät pyöräilykilometrit korkeanpaikanleirillä ja Salla-katilla pyöräilytreeniä alla hävettävän vähän, matka eteni ihan ok vauhdilla ja rastit löytyivät hyvin. Tai ainakin matka eteni.

Sitten se killeriquest. Påminnen laskettelumäkeä mittailtiin hissilatua pitkin kolme kertaa, asicseilla liukastelujuoksua alas ja jotain kumarakävelyä ylös. Tämän jälkeen loppumatka olikin aikamoista vääntöä, allekirjoittaneella siis, Rastit löytyivät, ja ilo oli huomata että oltiin rastien sijoittelussa taas palattu takavuosien seikkailukisameininkiin! Suunnistukseen saavuttaessa aikaa oli vielä jäljellä, joskin sitä oli mennytkin jo paljon, jos ottaa huomioon että oltiin henkisesti varauduttu n 4,5h nautintoon.

Vanhemmitenkin voi oppia jotain uutta: nimittäin krampit. Elämäni ensimmäiset iskivät suunnistuksen puolessa välissä, ja kävellähän siinä sitten piti! Kokemuksena kyllä olisi voinut olla krampit tulemattakin, mutta ainakin kävelyllä niitä sai helpotettua, vaikka vauhti hidastuikin tässä vaiheessa huomattavasti. Tehotyttöjen selkä pieneni edessä koko ajan.


Toiseen melontaan lähdettiin jalat kippurassa, mutta sisua täynnä. Kiitos vaan sille joukkueelle, kenen meloja saatiin lainata, ne kun olivat rannan ainoat tarjolla olevat melat! Wetrun melonnan jälkeen oli kylmä ja wet. Krampeissani tulin köyttä alas sillalta jäätävään veteen ja wetrunista suoriuduttiin kiitettävästi uiden ja jolkotellen. Juhlallinen loppuleima

Kanootin kanto rannasta koululle oli ehkä kisan epämiellyttävin osuus, kysyttiin omituista tekniikkaa, voimaa ja laajaa kirosanavarastoa. Cityruniin pääsimme kuitenkin lähtemään niin, että aikaa vielä oli. Rastit haettiin juoksemalla ja kävelemällä ja osittain jopa hissillä. Käveltiin sen mikä oli krampeilta pakko, mutta yhtään enempää ei oltaisi voitukaan kävellä sillä maalissa aikaa oli maksimiajasta jäljellä enää muutama minuutti! ehotyttöjen selät kuitenkin isonivat jälleen kohti loppua ja ilmeisesti krampit ym ongelmat vaivasivat muitakin joukkueita, joten koko rata kierrettynä, ilman sähläyksiä ja sillä että ei luovutettu, päästiin hienosti ja yllätyksellisesti kolmossijalle!!

Ja palkinnoksi kuntotestauksia, hmm...

Päivän opetukset: salla pyörän päälle ja äkkiä, kattien käteen sopivat melat hankintalistalle ja magnesiumit reppuun. Ei huono kauden aloitus, sillä kisa oli raskas ja rata MAHTAVA. Kiitos taustajoukoille :)