Ennen kisan lähtölaukausta joukkueilla oli 15 minuuttia aikaa tehdä lyömätön reittisuunnitelma. Nopeasti se 15 minuuttia paloi sählätessä... Ja tänä(kin) vuonna lopullinen reitti jäisi sovellettavaksi kisan kuluessa. Karttoja joukkueet saivat alueesta kaksin kappalein, yhden suunnistuskartan 1:10 000 ja yhden peruskartan 1:20 000.
Ajatuksenamme oli pistää juoksuksi ja lähteä kiertämään heti alkuun korkean pisteen rasteja kauempaa peruskartalla teiden varsilta, ja nappailla sitten pienempiä pisteitä matkalla takaisin kisakeskukseen. Reittisuunnitelman järkevyys tuli kyseenalaistettua ensi kerran heti 15 minuutin jälkeen kun painettiin moottoritien laitaa hirveässä +20 paahteessa, ei paljon pilviä näkynyt... Kuumuudesta huolimatta homma eteni suht rivakasti ensimmäisen tunnin; rastit löytyi ja tytöt pysyi liikkeessä.
Rastiväli 160-168 ulkoilukartalla suunnistaen koitui meidän, ja kuuleman mukaan, myös monen muun kohtaloksi. Huhheijaa, tytöt putosi kartalta...tuli sitten kierrettyä varmaan koko ulkoilualue ja etsittyä sitä kalliota joka on tossa..eiku tuolla...olisko se toi...käydään nyt vielä kattomassa tuolta...ai ei,entä toi tuolla...ei sekään...missä helvetissä me ollaan??!
Jos rastia etsii kahden tunnin kisassa 20 minuuttia niin huonompikin matikkapäinen osaa laskea, että se on liikaa. Kiirehän siinä tuli, ja se vähäinen järkevä sotasuunnitelma oli heitettävä metsäneläimille syötäväksi ja lähteä kohti kisakeskusta ja noukkia matkat varrelta ne rastit jotka siihen sattuivat osumaan. Tuloslistaa lukiessa huomattiin, ettei siihen sitten montaa tainnut osua...
Voittajien (Essi Kangasaho ja Sanna Laaksonen ) reittisuunnitelma toimi (109 pist) ja taisi tytöillä tossukin nousta tällä kertaa kevyemmin. Tällä kertaa hillotyttöjen oli tyydyttävä kolmossijaan(92pist), parhaana "harrastelijana" eli ilman suunnistusseuran värejä juostavana parina sentään olimme.
Ratamestari Nappu oli onnistunut suunnittelemaan haastavan radan, eikä rastisijoittelussa oltu YLÄmäkiä jätetty hyödyntämättä. Loistava kisa, joka toivon mukaan saa jatkoa taas ensi vuonna! Kisa toimi hyvänä treeninä ja muistutuksena siitä, että metsässä on paras keskittyä kokoajan olennaiseen sen kevätkukkien ihastelun sijaan...
Jos rastia etsii kahden tunnin kisassa 20 minuuttia niin huonompikin matikkapäinen osaa laskea, että se on liikaa. Kiirehän siinä tuli, ja se vähäinen järkevä sotasuunnitelma oli heitettävä metsäneläimille syötäväksi ja lähteä kohti kisakeskusta ja noukkia matkat varrelta ne rastit jotka siihen sattuivat osumaan. Tuloslistaa lukiessa huomattiin, ettei siihen sitten montaa tainnut osua...
Voittajien (Essi Kangasaho ja Sanna Laaksonen ) reittisuunnitelma toimi (109 pist) ja taisi tytöillä tossukin nousta tällä kertaa kevyemmin. Tällä kertaa hillotyttöjen oli tyydyttävä kolmossijaan(92pist), parhaana "harrastelijana" eli ilman suunnistusseuran värejä juostavana parina sentään olimme.
Ratamestari Nappu oli onnistunut suunnittelemaan haastavan radan, eikä rastisijoittelussa oltu YLÄmäkiä jätetty hyödyntämättä. Loistava kisa, joka toivon mukaan saa jatkoa taas ensi vuonna! Kisa toimi hyvänä treeninä ja muistutuksena siitä, että metsässä on paras keskittyä kokoajan olennaiseen sen kevätkukkien ihastelun sijaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti