X- Kaato
29.9.2012 Vihti
Multisport
Cupin viimeinen osakilpailu lähestyi ja kas kummaa, kaikki oli kunnossa!
Ainakin näennäisesti. Liisa-katti joutui jäämään kotistudioon, joten siinä
mielessä x-kaadon kirous jatkui myös vuonna 2012. Onneksi riveihin Sallan
pariksi saatiin ihka oikea suunnistaja-katti, nimittäin sekasarjaa kolunnut
Elina. Odotukset korkealla virheettömään suoritukseen siis ja olihan tuo
pokaalikin siinä samassa mukavasti tarjolla….
Perjantai-iltana
kuljetimme autollisen kamaa jo pelipaikoille ja yövyimme kisakeskuksessa. Alle
runsas iltapala sekä reitin suunnittelu, ja päälle otsalamppu. Olimme valmiina!
Startin jälkeen
valokeilat polkivat jonossa kohti rantaa n 3 km josta aloitimme pitkän ja
piinaavan melonta osuuden. Melonta, niin….mitä siitä nyt sitten kertoisi. Se
meni kuten aina….vahvasti oikealle ja kovin hitaasti. Jäimme silmämääräisesti
lähes kaikille melko paljon, mutta ei huolta: opetus # 15 (vai oliskohan jo
menossa #16) välimatkat melonnassa eivät ole niin armottomia miltä näyttää,
sillä saimme lähes joka leimauksella porukat kiinni, lähes.
No mutta
tästähän se kisa meille varsinaisesti alkoi! Armoton takaa-ajo siis pystyyn ja
lyhyehkön jalkojen avaamis- sekä lämmittelypyöräilyn jälkeen pääsimmekin heti
ottamaan kolmen tiimin päänahat muutaman km:n suunnistusosuudella. Ja olihan se mahtavaa, olla oikean suunnistajan perässä
juoksemassa, ihan vaan rastilta rastille, teki mieli lauleskella
mennessään…Enkä koskenutkaan karttaan….
…kunnes oli
pakko. Nimittäin isot kartat olivat vain yhtenä kappaleena ja toinen siis mun
telineessä. Ei siinä muuta kuin fillari alle ja lisää päänahkoja metsästämään!
Muutamat rastit haettiin hyvin ja kartanlukuitsevarmuus kasvoi, ja tietysti
liikaa. N 5 min sen jälkeen kun olin sanonut Elinalle että nyt ei ole enää
pitkä matka toisen suunnistuksen alkuun ja nautiskeltu ajatuksesta että kohta
päästään juoksemaan, huomasinkin että ohihan se risteys oli jo mennyt. Ja siinä
meni myös ne juuri ohitetut päänahat…
Tästäpä moni
lannistuisi mutta ei me. Varsinkin kun edessä oli pitkä ja märkä suunnistus
Nuuksion ihanissa maisemissa. Koko kisan lempiosuus siis alkoi ja ei aikaakaan
kun päänahkoja alkoi tippua; toiset selkä edellä, toisia ei edes nähty ja
jotkut jopa tulivat vastaan (?!). Laskeskelumme mukaan kaikki muut joukkueet
lukuun ottamatta tehiksiä ja snowflakeseja, olivat tavalla tai toisella
onnistuneet harhailemaan hieman ylimääräistä Nuuksion poluilla joten lähes 12
km suunnistuksen jälkeen olimme hyvillä sijoituksilla lopun pyöräosuutta ennen.
Pienistä
sattumista ja epäsattumista kaikki on kiinni, kuten lajin luonteeseen kuuluu,
eikä niistä sen enempää, muuta kuin että 3., 4. ja 5. sijat (me) tulimme
minuutin sisällä maaliin. Maalissa gps näytti kokonaiskilometreiksi n 55. Olimme
tyytyväisiä kokonaissuoritukseemme, melonnan jälkeiseen nousukykyymme, sekä
pääosin myös kuntoomme. Isot kiitokset myös Ellulle; sijaiskatin kanssa
kisakemiat osuivat hyvin yhteen ja kauden viimeisen rallin jälkeen jäi hymy
naamalle!
Sallalla ja Liisalla takana nyt 5 vuotta
(mammataukoineen) yhteistä kisataivalta parina ja tietty monta monta vuotta
enemmän ystävinä. Sen kunniaksi otettiin tulevat kaiverrukset ”tyttöön” ja vietiin se kotiin, paikalle josta
häntä varten on pölyt pyyhitty jo kauan sitten.
 |
| Tyttö saunomaan...! Kauden päättäjäisiä odotellessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti