tiistai 23. lokakuuta 2012



X- Kaato 29.9.2012 Vihti


Multisport Cupin viimeinen osakilpailu lähestyi ja kas kummaa, kaikki oli kunnossa! Ainakin näennäisesti. Liisa-katti joutui jäämään kotistudioon, joten siinä mielessä x-kaadon kirous jatkui myös vuonna 2012. Onneksi riveihin Sallan pariksi saatiin ihka oikea suunnistaja-katti, nimittäin sekasarjaa kolunnut Elina. Odotukset korkealla virheettömään suoritukseen siis ja olihan tuo pokaalikin siinä samassa mukavasti tarjolla….

Perjantai-iltana kuljetimme autollisen kamaa jo pelipaikoille ja yövyimme kisakeskuksessa. Alle runsas iltapala sekä reitin suunnittelu, ja päälle otsalamppu. Olimme valmiina!

Startin jälkeen valokeilat polkivat jonossa kohti rantaa n 3 km josta aloitimme pitkän ja piinaavan melonta osuuden. Melonta, niin….mitä siitä nyt sitten kertoisi. Se meni kuten aina….vahvasti oikealle ja kovin hitaasti. Jäimme silmämääräisesti lähes kaikille melko paljon, mutta ei huolta: opetus # 15 (vai oliskohan jo menossa #16) välimatkat melonnassa eivät ole niin armottomia miltä näyttää, sillä saimme lähes joka leimauksella porukat kiinni, lähes.

No mutta tästähän se kisa meille varsinaisesti alkoi! Armoton takaa-ajo siis pystyyn ja lyhyehkön jalkojen avaamis- sekä lämmittelypyöräilyn jälkeen pääsimmekin heti ottamaan kolmen tiimin päänahat muutaman km:n suunnistusosuudella.  Ja olihan se mahtavaa, olla oikean suunnistajan perässä juoksemassa, ihan vaan rastilta rastille, teki mieli lauleskella mennessään…Enkä koskenutkaan karttaan….

…kunnes oli pakko. Nimittäin isot kartat olivat vain yhtenä kappaleena ja toinen siis mun telineessä. Ei siinä muuta kuin fillari alle ja lisää päänahkoja metsästämään! Muutamat rastit haettiin hyvin ja kartanlukuitsevarmuus kasvoi, ja tietysti liikaa. N 5 min sen jälkeen kun olin sanonut Elinalle että nyt ei ole enää pitkä matka toisen suunnistuksen alkuun ja nautiskeltu ajatuksesta että kohta päästään juoksemaan, huomasinkin että ohihan se risteys oli jo mennyt. Ja siinä meni myös ne juuri ohitetut päänahat…

Tästäpä moni lannistuisi mutta ei me. Varsinkin kun edessä oli pitkä ja märkä suunnistus Nuuksion ihanissa maisemissa. Koko kisan lempiosuus siis alkoi ja ei aikaakaan kun päänahkoja alkoi tippua; toiset selkä edellä, toisia ei edes nähty ja jotkut jopa tulivat vastaan (?!). Laskeskelumme mukaan kaikki muut joukkueet lukuun ottamatta tehiksiä ja snowflakeseja, olivat tavalla tai toisella onnistuneet harhailemaan hieman ylimääräistä Nuuksion poluilla joten lähes 12 km suunnistuksen jälkeen olimme hyvillä sijoituksilla lopun pyöräosuutta ennen.

Pienistä sattumista ja epäsattumista kaikki on kiinni, kuten lajin luonteeseen kuuluu, eikä niistä sen enempää, muuta kuin että 3., 4. ja 5. sijat (me) tulimme minuutin sisällä maaliin. Maalissa gps näytti kokonaiskilometreiksi n 55. Olimme tyytyväisiä kokonaissuoritukseemme, melonnan jälkeiseen nousukykyymme, sekä pääosin myös kuntoomme. Isot kiitokset myös Ellulle; sijaiskatin kanssa kisakemiat osuivat hyvin yhteen ja kauden viimeisen rallin jälkeen jäi hymy naamalle!

Sallalla ja Liisalla takana nyt 5 vuotta (mammataukoineen) yhteistä kisataivalta parina ja tietty monta monta vuotta enemmän ystävinä. Sen kunniaksi otettiin tulevat kaiverrukset  ”tyttöön” ja vietiin se kotiin, paikalle josta häntä varten on pölyt pyyhitty jo kauan sitten.

Tyttö saunomaan...! Kauden päättäjäisiä odotellessa

Seuraavaksi sitten viikonloppuna rikoota ylle ja tekemään sitä itseään eli ravaamaan tiellä. Kaarinan syysmaratonilla juostaan puolikkaan verran, ja toivotaan ettei todellakaan tarvitse tehdä sitä lumisateessa.

maanantai 15. lokakuuta 2012

HYVÄ ME!!!!!

Multisport Cup 2012 saatiin päätökseen ja suut on messingillä!



Siinä se nyt on, tyttö ja tytöt hymyissä suin! Liisa hymyili kotisohvalla(ja jännitti).  Vasemman puoleista ei ole näillä sivuilla ennen näkynytkään, mut hän on siis Elina, oikein hyvä katti! Kaatorapsa tulee perinteisesti pitkällä viiveellä,tällä kertaa (ehkä) ennen toukokuuta.

KIITOS cupin järjestelykoneistolle ja kisakavereille hyvistä osakilpailuista!

torstai 13. syyskuuta 2012

Elokuuta


Tossut ehtivät hädin tuskin kuivua, kun oli jo Muurla Adventuren aika. Salla oli suuntamassa taas perhetiimillä reippailemaan ja kun kisapäiväksi luvattiin kaunista keliä alkoi Liisankin tehdä mieli kisaviivalle. Mutta TuMusta oli jo vapailla olevat lähdössä kisailemaan, eivätkä Helsinkiläiskollegat innostuneet lähteä parhaista parhaimpaan Varsinais-suomeen. Mutta onneksi Kaartinen, pidempään seikkailu-urheiluympyröissä pyörineille tuttu Rilli, oli helppo puhua mukaan kisailemaan tuttuihin maisemiin!
Kisapäivä oli omalla tavallaan ehdottomasti kesän mukavin, ei edes Liisan ja Markun tunnin aikasakkorankkari hymyjä hyydyttänyt. Mister Tehotyttö joukkoineen olivat luoneet mahtavan kisatunnelman, huikeasta kisaradasta puhumattakaan!
Liisa ja Markku järven ylityspuuhissa.

                                                 Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Multisport rintamalla seuraavaksi on vuorossa x-kaato, johon Mehukatit suuntaavat uudella kisakokoonpanollaan. Toivon mukaan tätä myötä metsä ei ole enää niin pimeä... 
Muutenkin Salla vaan kiihdyttää loppukautta kohti, ohjelmassa on ainakin perinteinen Halikkoviesti Pohjanmaan poikaitten kanssa sekä sitä vanhaa kunnon juoksua numerolappu rinnassa.  Liisa keskittyy pyörätuolikelaukseen, pois alta!

kuvat täältä

tiistai 11. syyskuuta 2012

Elokuun perinteiset vesileikit 2012


Starttiviivalla!




Tällä kertaa elokuun perinteinen Multi Adventure käytiin järvimaisemissa Mustiossa. Aamulla kisapaikalle ajaessa ihailimme kangasmaastoja, niitä ei kyllä kisassa näkynyt.... Startista suunnattiin porukan hajoittaneeseen vapaavalinnaisjärjestykselliseen rastijahtiin. Ei mennyt ihan putkeen mut ei se niin justiinsa, pyöritimme kiivaasti alkupyöräilyn saadaksemme selät näkyviin. Onks Sallan Feltiin lisätty kesän aikana vaihteita?
Sillan alla sievästi jonossa

Ehdittiin ajaa hetki Krissen&Tomin kanssa sysäten suunnistusvastuu Tomille, mutta tämän kaksikon jäädessä renkaan paikkauspuuhiin suuntasimme kahdestaan kohti päivän parasta pummiamme. Ajaessamme rastille B4, polun pienentyessä pienentymistään keksimme jostain (mistä nämä ajatukset aina tulee!) olevamme väärällä polulla ja vedimme uukkarin. Maantielle vihdoin takaisin päästyämme tajusimme olleemme aivan oikeassa paikassa. Pikainen neuvonpito ja päätimme lähteä kiertämään rastille tien kautta, joka jälkeenpäin ajatellen, olisi alkujaankin osoittautunut ehkä oikeaksi vaihtoehdoksi.
Noh menkööt, metsäteiden jälkeen päästiin asfalttitielle yhtä aikaa Hiiltomiesten kanssa, jotka ajoivat meidät kiinni tutustuessamme Mustiolaiseen tieverkostoon. Joten kattien johdolla painettiin letkassa hienoissa maalaismaisemissa kohti rastia b5(Q). Questillä olikin sitten helppo laskea, että Hortukset olivat päässeet ehkä liian paljon karkuun koukkauksen aikana, mutta Tehotytöt olivat vain aavistuksen edellä, joten jahka sillanrakenteiden kiipeilystä päästiin lähdimme kiivaaseen kiriin. 

Questin suoritusta sillan alla


Liisalla vissiin oli selkänoja eteenpäin kallellaan.... ;)
Pyörät vaihdettiin vaihtopaikalle melontavarusteisiin ja edessä oli kilometrin mittainen pikataival  juosten läheisen järven rantaan esittelemään kesän aikana opittuja taitoja. Työnsimme paatit vesille samaan aikaan hiiltomiesten sekä tehotyttöjen kanssa. Kakkosrastille mentäessä teimme porukalla aikamoisen samaistumisvirheen, korjausliikettä tehdessämme kaukana perässä tulleet Leena&Erika Vierivästä liikkeestä onnistuivat vierimään rinnalle, joten loppumatka meni neljän joukkueen kimpassa. 
Melonnasta vaihtoon.

Juoksujalkaa takaisin kisakeskukselle ja kiireesti suunnistusmetsään. Tehotytöt olivat tässä vaiheessa pudonneet hieman, tosin Satut ovat niin tarkkoja suunnistajia, joten emme olisi yllättyneet jos naiset olisivat vielä takavasemmalta tunkeneet mukaan loppuleikkiin. Ykkösrasti leimattiin vielä hiiltomiesten ja Leenan&Erikan kanssa samaan aikaan. Kakkosrastille mentäessä letka lyheni ja jatkoimme hiiltomiesten kanssa kahdestaan. Hiiltomiehissä alkoi selvästi askel painaa, Sallan suunnistus kulki mutta eroa ei saatu silti juurikaan yrityksistä huolimatta ja hetkellisesti menoa jouduttiin itsekin hiljentämään Liisan vatsan alkaessa pistämään ikävästi. Päätimme kuitenkin puolivälissä suunnistusta, että sillä lähtee millä tulikin joten ei muuta kuin pientä vauhdinkiristystä väkisin. Viimeiselle rastille mentäessä ote herpaantui, teimme huonomman reitinvalinnan ja kaarsimme rastille ryteikköisestä, hidaskulkuisesta suunnasta. Emme tienneet siinä vaiheessa, että hiiltomiehet ehtivät  optimi reitinvalinnallaan edellemme ja tuulettivat maalivaatteen toisella puolen meidän vasta saapuessa maalisuoralle.

Koko Turun täydeltä maalisuoralla jengiä, hyvä TuMu!
Kiitos Jannelle hyvästä radasta, aamulla suunniteltaessa simppeliltä tuntunut rata ei sitten ollutkaan niin simppeli;) Rata risteili juuri sopivasti, muiden joukkueiden kyttäily onnistui hyvin luoden lisäjännitystä!
Päällimmäisenä maalissa oli pettymys. Kisoissa sijoitusta tärkeämpää tällaisille vanhoille kateille on hyvä suoritus, ja kun sellaiseen ei pysty, ei palkintopalli (3) paikka paljon lämmitä.  Kumpikin katti on  (liian) kriittinen koskien virheitä, eikä niiden nollaus kesken matkaa oikein onnistunut tällä kertaa niinkuin pitäisi. Jatkamme siis virheettömän suoritksen metsästystä….

Mehukattien yhteinen kausi on tältä erää jo ohi,vaan ei kisakausi. X-kaadossa nähdään, latu auki!

Maalissa, no vähän hymyilyttää!

Kiitos kuvista hillomunkki Tommille, täältä löytyy lisää.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Turku Multisport Jukolassa, Go TuMu!

Tänä yönä valvotaan!
Viime vuonna, kun Jukola joukkueen kokoamisen kanssa oli pikkuisen ongelmia heitettiin ilmoille ajatus kerätä joukkue Turun seudun Multisport Cupia kiertävien kisailijoiden keskuudesta. Monella toki jo oli vakiporukkansa Jukolaan, mutta oli myös monta joilla ei joukkuetta ollut. (Tässä kohtaa mainostettakoon myös, että Turku Multisportilla löytyy reipas facebook-treeniryhmä. Jos joku haluaa ryhmään mukaan niin huutakoon HEP! niin lisätään listaan).

Tänä vuonna siis Turku Multisport starttasi ensi kertaa Jukolan yöhön takarivin piikkipaikalta, rinnassaan numero 1530. Sieltähän ei ole kuin suunta ylöspäin!
Joukkue koostui kuntosarjaa kiertäneistä pojista, kilpasekasarjassa kisailevasta Elinasta sekä kahdesta katista. Kuten kaikissa menestyvissä joukkueissa, myös Turku Multisportia edusti yksi ulkolaisvahvistus: Tuusulan Aikakone, Maki (Mikko) Kolehmainen. Pitihän sitä joukkueella olla joku, joka korjaa muiden mahdolliset virheet ja kirii aikataulua kiinni jos yhteislähtö uhkaa;)
Maalisuora vapaana, nyt kelpais tulla!
 Joukkueen tavoite oli asetettu maltillisiksi, jokainen pyrkisi omalle tasolleen parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Kokonaisuudessaan hienosti meni, osalla porukassa epätoivoa ja harmia mutta suurimmalla osalla suurta urheilujuhlaa, iloisia onnistumisia ja hyvää fiilistä! Ensi vuonna TuMu kolkuttelee jo kuuman ryhmän selkiä starttinumerolla 840!

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Luger No Limit Nummelassa

Cupin toisen osakilpailun kisa-aamuun oli tällä(kin) kertaa ladattu hieman pientä lisämomenttia. Edellisviikon Rogainissa Sallalle hankitut tikit eivät olletkaan sulaneet odotetusti ja lähtölupaa jännitettiin viime metreille asti. Ehkä suurin jännitysmomentti oli kuitenkin, ehtisikö Liisa Ruotsista kisaviivalle ennen lähtömerkkiä. Liisan kisakamojen pakkaus oli ulkoistettu kotijoukoille ja näiden logistinen siirto Kolehmaisen Mikolle. Onneksi kummatkin tahot suorittivat tehtävän kiitettävällä arvosanalla ja kassista löytyi oikea määrä tossuja, fillareita ja mitä niitä nyt sitten tarvitaankin. Kiitos! Radan suunnittelu suoritettiin bisnesmaailman malliin puheluneuvotteluna. Starttiviivalla seisoi ajoissa onneksi kuitenkin kaksi kattia!

Kisa alkoi loistavalla "hajoita joukkuemassa" (kadota parisi) suunnistustehtävällä. Mehän olimme tähän luonnollisesti kehittäneet vedenpitävän suunnitelman, joka ei (kas kummaa) toiminutkaan formaatissa. Äänistä päätellen myös moni muu (Terkkuja Tampereelle ja Turkuun!) keskustelivat meidän lailla yhtä lämpimään sävyyn tehtävän toteutuksesta. No lopulta saatiin kirjaimet sekä numerot täsmäämään ja päästiin juoksuralliin kohti melonnan starttipaikkaa. Tässä vaiheessa miehet sekä kilpasekasarjat suuntasivat omille radoilleen ja naiset lähtivät taittamaan kuntosarjan kanssa samaa alkumatkaa. Mutta missä oli valokuvaajat ja videomateriaalit tuottajat sillä hetkellä kun me OHITIMME edellä menneen kajakin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua!

Kuva: Multisport.fi
Melonnan ensimmäiselle rastille jätimme kajakit parkkiin ja otimme juoksusprintin ensimmäiselle Questille, mukavalle kalliolaskeutumiselle. Melontahurmoksen myötä saimme sen verran etumatkaa, että emme joutuneet juurikaan jonottamaan ja kellotimme olevamme noin 5minuuttia muita naisia edellä. Olimme tulomatkalla bonganneet melonnan 5 rastin, josta matkaa oli tarkoitus jatkaa uimalla. Ranta oli sen verran ryteikköinen, että epäilimme mahtaako sinne kyetä melomaan reittikirjan ohjeista huolimatta. Tästä väittelimme myös rastihenkilökunnan kanssa sen verran pitkään, että lopulta huomasimme olevamme edelleen vesillä kajakeissa kun ensimmäiset takaa tulevat naisjoukkueet pyyhälsivät paikalle, ohje kisakeskuksesta saapui samaan aikaan ja naiset ehtivät meidän edelle jatkamaan rantaa pitkin, juosten kohti tuota kyseistä seuraavaa vitosrastia. Ei muuta kuin ylös kajakista ja perään. Salla valitsi lähteä rastille hieman saarta sisemmältä kietäen, joka osoittautui oikein hyväksi reittivalinnaksi, uimaan lähdimme taas kärjessä muiden naisten vielä rämpiessä rannan ryteiköissä.

Uinnista lyhyt ravi rullistelun vaihtoon. Ah, siinä sitä sitten olikin, kappale kauneinta rullaluistelusuomea! Salla veteli piruetteja ja kaiken maailman  kaunoluistelukuvioita Liisan keskittyessä läihnnä ratamestarin manaamiseen! kiitos sille hetkelliselle päähänpistolle, että otimme sauvat mukaan!

Rullistelusta perusravia parin rastipisteen kautta kisakeskukselle, ero naisiin näytti kasvaneen joten etumatkan pitäisi riittää jos ei vaan ruvettaisi hölmöilemään. Pyöräily oli lyhyt, mutta sitäkin kinkkisempi. Oli muutama rastimääre haaste laitettu kateille sekoittamaan naistensarjan pakkaa. Kun ei luottoa löydy omaan osaamiseen niin eihän siitä mitään tule, haravoinniksihan se meni, pitkään ja hartaasti. Alkoi olla kattileirissä tunteet taas hieman kuumana. Pääkylmänä kuitenkin viimeisen kerran vaihtopaikalle ja suunnistuspuuhiin. Toiseksi viimeisellä rastilla ilmestyivät Tehikset taas kantaan kiinni ja jatkoimme yhtä matkaa leppoisasti yhdessä kuten niin monesti ennenkin. Ennen viimeistä rastia katit vaihtoivat katseita, oli aika selvää että kumpaakaan ei huvittanut antaa tippaakaan periksi, oli tullut jo tarpeeksi hölmöiltyä joten ei muuta kuin kaasua pohjaan ja kohti loppusuoraa. Loppuleiman leimasimme huiman 4sekunnin turvin ennen Tehiksiä!

Kisarata oli tällä kertaa hyvin juoksupainotteinen, noin lyhyellä radalla erot eivät pääse kovinkaan suureksi kasvamaan eikä näin ollen luonnollisestikaan virheisiin ole yhtään varaa. Ainoastaan se jäi katteja harmittamaan, että naisten rata oli tällä kertaa todella lyhyt, ei kai naiset nyt sentään niin hitaita kauden avauksessa olleet...

Kuva: Multisport.fi
Kuten monella taholla on jo aiemmin kiitelty, on kisajärjestelyt mennyt tällä kaudella aimo harppauksen eteenpäin ja tälläkin kerralla kaikki sujui. Etenkin kisaravintolan puitteet oli tällä kertaa todella kohdallaan. Mikäs siinä oli kalasoppaa suuhun lapata kun samalla voi seurata muitten kilpasarjojen etenemistä screeniltä. Ulos sateeseen voisi siirtyä sopivasti ennen kärjen saapumista. Loistavaa!

28.5.2012 Turku Rogaining Sprint

Partiolippukunta Ilpoisten Vuorenkävijöitten järjestämä sprintti rogaining kisa käytiin tänä vuonna Sallan kotinurkilla Kaarinassa. Juoksuvauhti oli kummallakin kohdillaan ja pitkään odotettu kotikenttaetu sai taas tytöissä kunnon latauksen aikaan.



Suunnitelma jälleen kerran oli hakea kauimmaisia rasteja (=paljon pisteitä) kun se juoksu kerran kulki! No, oltiinhan me juostu jo noin 7 min kun ensimmäisen kerran muutettiin suunnitelmat. Tämä oli kuitenkin ok, oltiinhan tutuissa maisemissa koko ajan.

Lähtöpamaus


Lähtö sujui siis hienosti ja rastit löytyivät poikkeuksellisen helposti ja tarkkaan, vauhti oli lujaa ja fiiliskin korkealla. Mikä siis enää olisi voinut mennä pieleen?!

ja taas saa työpaikalla selitellä....

Tavoillensa orjallisena pikku vastoinkäymisen jälkeen, veren valuessa jne, tytöt miettivät kuumeisesti eri vaihtoehtoja jatkaa loistavasti alkanutta kisaa, onneksi takaa tuli ystävällinen kanssakisaaja (kiitokset sinne missä ikinä oletkin) joka setämäisin ottein ilmoitti tyttöjen nyt lähtevän tienvarteen liftaamaan kyytiä tohtorille...

Tästä lannistuneena noin muutamaksi päiväksi jatkamme kohti uusia koitoksia kera suojalasien. Kiittäisin ratamestaria hienosta kisasta ja radasta, mutta näimme siitä vain kovin vähän... mutta uskomme vahvasti että kisa oli jälleen kerran hienosti järjestetty ja reitti mieluisa kaikille! Sitä yhtä oksaa lukuunottamatta joka oli jäänyt polulle töröttämään...

Team mehukatin kauden 2012 vastoinkäymiset ja EA-reissut on nyt siis tässä vaiheessa vuotta käyty, eli nyt voimme keskittyä kisaamiseen!! Seuraavaksi lähtöviivoille Luger No Limit Adventuressa Nummelassa. Nähdään siellä!


keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Säpinää Salon Seudulla 18.-19.5.2012

18.5 tarjottiin Perttelin Peikkojen perjantairasteilla bonusherkkuna kahden tunnin rogaining rata ja sinnehän Katit suuntasivat perjantai-illan viettoon.
Tiedossa oli jo etukäteen, että maasto on mäkistä, mutta saimmekin paljon paremman mäkitreenin mitä osasimme ikinä odottaa. Pikaisen reittisuunnittelun jälkeen lähdimme rastijahtiin suunnitelmissa hakea kaukaisimmat ja pisterikkaimmat rastit ja mennen tullen napata mukaan pikkurastit.


                                       Tku-Hki motari ylitettiin kahdesti samasta paikasta

Alkuhässäkkää aiheuttivat "mäennyppylät", jotka olivat toki raskaita kiivetä ylös, mutta joilta alastulo aiheutti vielä enemmän haasteita. Vauhtiin kuitenkin päästiin ja rastit löytyivät suhteellisen helposti ja välillä pysähdyttiin jopa filmaamaan maisemia. Pakkohan se oli, kun harvoin pääsee juoksemaan pitkin Helsingin moottoritien reunoja ylös ja alas. (Sallankin pitkäaikainen haave toteutui..)


                                 Eikö sinunkin mielestäsi aina motaria ajaessa tekisi mieli juosta pitkin piennarta?

Alkuperäisestä suunnitelmasta jouduttiin tinkimään vain kahden rastin verran, joten rata onnistui kaikin puolin. Loppukiriinkin jäi puhtia, tosin hieman turhaan koska aikaa jäi lopulta 4 min jäljelle?! Ei ole meidän tapaistamme....


                                  Olisikohan pitänyt filmailla vähemmän ja hakea pari rastia enemmän?

Rata oli upea ja saimme juuri mitä tulimme hakemaankin, nelivetotreeniä pitkin mäkiä sekä tietysti aina tervetullutta tsemppiä itse suunnistukseen. Oli myös piristävä pitkästä aikaa olla suunnistamassa seuduilla missä "kaikki on suunnistajan kavereita"; maanomistajat morjesteli ja ystäviä oli mehtä täynnä. Heitämme kiitokset siis myös Perttelin Peikoille!


                                   Perjantain kunniaksi otettiin yhdet :)


Seuraavana päivänä piti saada kiipeämisestä jumiutuneet jalat auki, joten Salla lähti pistämään parisuhdetta koetukselle ja lähti Samin aka speden kanssa Kiskon Hard Day miniseikkailukisaan, joka on osakilpailu Salon Seikkailu Cup:iin. (= Kiskon Hard Day, Peikko Challenge, Muurla Adventure)

Aurinko porotteli ja hyvän fiiliksen kisa alkoi Kiskon kiskojien majalta neljän rastin muistisuunnistuksella, josta polkaistiin pyöräilyosuudelle. Hiekkatietä ja peltopolkuja sotkettiin auringon paahtaessa ja rasteilla oli myös hauskoja questejä. Ensin suoritettiin lumikenkäviestiä suolla, sitten koottiin vähän vesijohtoputkia liittimineen suorakaiteen muotoon (onneksi oli se insinööri mukana), ja päästiin myös heittämään golf-palloja pylväissä roikkuviin muovikasseihin juoksusakkokierrosukaasilla. Questit sujuivat ilman sakkoja ja Sallakin alkoi päästä pysun makuun!! (?!)

Melontaosuus meni inkkareilla vanhasta tottumuksesta vaikka olikin ainut kohta koko kisassa missä oli mukana pientä perheriidan alkua...toki melonta kiristää tunteita joskus myös kisakissoilla, joten hyvin selvittiin! Melonnan välissä oleva pikasuunnistus meni parin rastin osalta jonnekin muualle kuin piti, osasyynä siihen pari käärmettä, joiden yli joutui loikkimaan ja ottamaan syketasoa ylös noin kymmenellä....Tässä suunnistuksessa pari miesjoukkuetta meni heittämällä ohi, joten sijoitus maaliin pyöräilyn jälkeen tippui seiskaan. Tommi ja Riitta kiitivät ansaitusti voittosijoille, vaikka tässä leikkimielisessä kisassa ei palkintopallia ollutkaan pystytetty.

Matkaa kertyi gps:n mukaan 44km, josta noin 3 km juoksua ja melontaa noin 5km ja loput sitten fillarointia. Onnistuneesti järjestetty ja hauska kisa Kiskon Kiskojilta!

Tällä viikolla Kattien silmissä kiiltää melontatreenit ammattilaisen johdolla, olemme vakaasti päättäneet tehdä ohittamisemme melontaosuuksilla muille vaikeaksi...tai no...ei ainakaan niin helpoksi kuin ennen :)

Huhu kertoo myös että Paakkanen on ottanut rullaluistimet alleen! Turun seutu, älkää pelästykö, katujen kiitäjä suihkii kuulemma Helsingin seudulla....Samainen huhu kertoo että myös jarrutus alkaa olla hallinnassa, nooh kaikenlaisia legendoja nyt aina liikkuu :)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Victorinox Spring Adventure 2012

Saatiin fanipostia(?!!,tätä siis lukee joku häh?!), että missä x-kaadon raportti viipyy. Voi että, kunpa se olisi jo unohtunut....nyt se löytyy tuolta alempaa,unohdettiin vaan (varmaan tietoisesti) painaa sitä julkaise-nappia.....

Kisa-aamu valkeni kylmässä kelissä Karkkilassa. Suurimmat ennakkospekuloinnit jäi nyt harmittavasti väliin Liisan saapuessa Mikon kanssa Helsingistä ja Turun autoon oli sulloutuneet kamoinensa Salla yhdessä Eetun ja Tommi kanssa.
Liisa oli kotiutunut vain 4 päivää aiemmin raskaalta alppireissulta fillarinsa kanssa, joten lisäjännitystä tuotti olisiko jalat varmasti palautuneet riittävästi. Päivän tavoitteena oli vetää ehjä suoritus ilman turhia sähläilyjä ja koko rata kiertäen. Edessä oli raskas rata, joka koostuisi alun juoksustartin jälkeen suunnistuksesta, josta jatkettaisiin pyörillä kohti Alhovuoren mäkijuoksua. Tämän jälkeen edettäisiin pyörärastien kautta melontaan. Sitten vielä yksi pitkä pyöräilyosuus ennen viimeistä 10kilometrin suunnistusta, jossa oletettavasti monessa sarjassa ratkaistaisiin kisa.

Kisastartti, tonnin juoksu urheilukentällä. Kuva: Lilli Rantahakala

Kisa starttasi 1000metrin urheilukentän kierrolla, josta jatkettiin suoraan noin 4kilometrin suunnistusosuudelle. Salla luki karttaa varmasti ja Liisan jalat tuntuivat kevyeltä, joten uskalsimme lähteä pitämään hyvää vauhtia ja saavuimme vaihtoon Twister jänisten juuri hypätessä pyörien selkään.
Pyörillä siirryttiin yhden rastipisteen kautta Alhovuoren laskettelurinteiden kiipimisharjoitteisiin, ylös-alas-ylös-alas-ylös-alas-ylö-alas. Yritimme pitää yllä järkevän rauhallista tahtia, jotta ei tulisi maksettua turhan kovaa hintaa nousuista myöhemmässä vaiheessa kisaa. Lähtiessämme Alhovuorelta takana tulleet naisjoukkueet olivat noin nousun verran perässä, joten yllätys olikin melkoinen kun ns.tunkkausrastille R4 saapuessamme olikin rastilla jo kolme naisjoukkuetta. Hetkinen,mistä ne oli tullut? Oletettavasti meidän tunkkausreitin valinta ei todellakaan ollut se nopein...

Mitämitä, Liisa taluttaa ylämäessä?! Kuva: Lilli Rantahakala

Seuraavat pyörärastit haettiin enemmän tai vähemmän suuremmissa seurueissa, eikä kukaan pahemmin yrittänytkään tehdä eroa. Asfaltille siiryttäessä me otimme kattijunan käyttöön ja lähdimme ajamaan eroa, tämän turvin pääsimme lähtemään vesille hyvällä etumatkalla. Twister jänikset ja tunkkauspätkällä karkuun päässyt Hortus Medikales kulkivat vesillä meitä muutaman sadan metrin päässä edellä. Rapsakka keli (käsi ylös se, jota ei palellut yhtään?!) yhdistettynä meidän surkeisiin melonta-apuihin oltiin aika nopeasti tilanteessa, jossa 2naisjoukkuetta meni ohi. Olo tuntui melkoisen turhautuneelta saapuessamme muita joukkueita noin 150metriä jäljessä vaihtoon. Melonnan jokiosuus oli kuitenkin mahtava. Järvellä käyneen kovan (ja märän) tuulen jälkeen, tuntui leppoisalta pujotella puunrunkojen alta tuulen suojassa rehevässä jokisuistossa.

Lähdimme melonnan vaihdosta yhdessä Team Tehotyttöjen kanssa ajamaan kiinni edelle ehtineitä joukkueita ja ajoimmekin yhtä matkaa koko 20km pätkän. Myös viimeiselle suunnistukselle startattiin yhdessä viimeisen kisatunnin lähtiessä tikittämään. Tehotytöt päättivät ekalla questilla jättää tehtävän väliin, joten tiemme erkanivat. Saapuessamme ensimmäiselle questille oli paikalla vielä Hortus Medikales. Tytöillä oli askel sen verran kankeana, että päätimme että nyt juostaan tytöt kiinni kun oma juoksu vielä oli edes hieman reippaamman oloista(tuskin reippaamman näköistä). Saimmekin tytöt kiinni ja kolmosrasti leimattiin yhtäaikaa. Tuossa kohdassa me katsoimme kelloa ja totesimme, että aikaraja paukkuu jo nyt sen verran härskisti, että nyt on paras suunnata maaliin. Hortuksen  tytöt päättivät lähteä hakemaan vielä nelosrastin miettimättä aikarajaa. Nyt jälkeenpäin, tulosluetteloa ja sääntökirjaa tarkastellessa olisi näköjään itsekin kannattanut. Ensimmäistä kertaa oltiin naisten sarjassa tilanteessa, jossa sääntöuudistuksen myötä jokainen naisjoukkue sai niin paljon aika sakkoja hakemattomista rasteista, että jokainen joukkue hylättiin. Jotta jonkinmoiset tulokset saatiin, poistettiin tuo hylkäys sääntö ja tulkittiin tulokset tämän jälkeen uudestaan. Hortuksen tytöt voittivat hakemalla tuon yhden rastin enemmän, meille jäi tällä kertaa tyytyminen kolmossijaan. Twister jäniksetkin näyttivät tulleet metsästä liian aikaisin pois pudoten kakkosiksi.

Hieno Quest piristämässä viimeistä suunnistusta. Kuva: Lilli Rantahakala

Kauden avaus oli, kuten aina, raskaahko. Rata oli tällä kertaa hieman totuttua pidempi mutta ainakin meidän mieleen. Ei turhia kikkailuja ja eikä lukematonta määrää vaihtoja lyhyiden osuuksien välissä. Nyt mentiin pidempiä yksittäisiä osuuksia. Reitillä oli selkeästi eri reittivaihtoehtoja rasteille, joka piti omaa jännitystään kisassa yllä. Töitä piti tehdä koko ajan ja tarkkana olla. Toivottavasti tämän tyyppisiä ratoja saadaan jatkossakin! Omaan suoritukseemme olimme yleisesti ottaen todella tyytyväisiä, sitä melontaa lukuunottamatta sekä hölmöilyä viimeisen rastin haun suhteen. Turhia virheitä ei tullut kuin Liisan talviterässä olleessa pyöräsuunnistuksessa, vauhti oli hyvää ja toivon mukaan kauden edetessä vielä paranee. Loistava päivä josta on hyvä jatka eteenpäin!


perjantai 11. toukokuuta 2012

Huomenna starttaa Multisport Cup 2012!!!!




Huomenna starttaa Multisport Cup 2012 Karkkilassa, ja perinteisesti myös Team Mehukatin yhteinen kisakausi starttaa Cupin ensimmäisessä osakilpailussa! Vielä ei kisasta ole hirveästi tihkunut ennakkotietoa, mutta kisakeskuksen läheisyydessä sijaitsevalle Alhovuoren laskettelukeskuksella tullaan arvatenkin vierailemaan:) Mahtava päästä talven jälkeen taas starttiviivalle yhdessä. Lähtölistan mukaan paikalle saapuu myös lähes kaikki muut kynnelle kykenevät multisporttailijat, metsässä ja poluilla on siis odotettavissa paljon trafiikkia ja paljon tuttuja naamoja!

Liisa vaihtoi vuoden vaihteessa Turun lenkkimaastot Helsingin keskuspuiston polkuihin ja yhteiset lenkit on jäänyt valitettavan vähäisiksi, joten kumpikin on kovasti odotellutkin yhteistä kauden avausta!
Yhteisten lenkkien puutteessa ei olla kuitenkaan jääty sohvalle makoilemaan. Salla on juossut lenkkiä koko pitkän talven. Lisbetti taas on hiihdellyt uusilla kotibaanoillaan kohti pitempiä koitoksia. Yhteisten kisailujen lisäksi kummallakin on myös omia kisasuunnitelmia kaudelle.

Toukokuussa käydään myös juoksemassa yhdessä parit Rogainingit ennen kesäkuun alun cupin toista osakilpailua. Toukokuukn lopussa kisataan meidän yksi suosikkikisoista, Turku Rogaining Sprint (tulkaa,tulkaa,tulkaa!!!) Mehukateilla on vähän hampaankolossa viime vuodelta....
Ja mikä parasta, tänä vuonna Jukolan yössä viilettää myös Turku Multisportin oma joukkue, vapise Halden SK!