Elokuun perinteiset vesileikit 2012

Starttiviivalla!

Tällä kertaa elokuun perinteinen Multi Adventure käytiin järvimaisemissa Mustiossa. Aamulla kisapaikalle ajaessa ihailimme kangasmaastoja, niitä ei kyllä kisassa näkynyt.... Startista suunnattiin porukan hajoittaneeseen vapaavalinnaisjärjestykselliseen rastijahtiin. Ei mennyt ihan putkeen mut ei se niin justiinsa, pyöritimme kiivaasti alkupyöräilyn saadaksemme selät näkyviin. Onks Sallan Feltiin lisätty kesän aikana vaihteita?

Sillan alla sievästi jonossa

Ehdittiin ajaa hetki Krissen&Tomin kanssa sysäten suunnistusvastuu Tomille, mutta tämän kaksikon jäädessä renkaan paikkauspuuhiin suuntasimme kahdestaan kohti päivän parasta pummiamme. Ajaessamme rastille B4, polun pienentyessä pienentymistään keksimme jostain (mistä nämä ajatukset aina tulee!) olevamme väärällä polulla ja vedimme uukkarin. Maantielle vihdoin takaisin päästyämme tajusimme olleemme aivan oikeassa paikassa. Pikainen neuvonpito ja päätimme lähteä kiertämään rastille tien kautta, joka jälkeenpäin ajatellen, olisi alkujaankin osoittautunut ehkä oikeaksi vaihtoehdoksi.
Noh menkööt, metsäteiden jälkeen päästiin asfalttitielle yhtä aikaa Hiiltomiesten kanssa, jotka ajoivat meidät kiinni tutustuessamme Mustiolaiseen tieverkostoon. Joten kattien johdolla painettiin letkassa hienoissa maalaismaisemissa kohti rastia b5(Q). Questillä olikin sitten helppo laskea, että Hortukset olivat päässeet ehkä liian paljon karkuun koukkauksen aikana, mutta Tehotytöt olivat vain aavistuksen edellä, joten jahka sillanrakenteiden kiipeilystä päästiin lähdimme kiivaaseen kiriin. 

Questin suoritusta sillan alla

Liisalla vissiin oli selkänoja eteenpäin kallellaan.... ;)

Pyörät vaihdettiin vaihtopaikalle melontavarusteisiin ja edessä oli kilometrin mittainen pikataival  juosten läheisen järven rantaan esittelemään kesän aikana opittuja taitoja. Työnsimme paatit vesille samaan aikaan hiiltomiesten sekä tehotyttöjen kanssa. Kakkosrastille mentäessä teimme porukalla aikamoisen samaistumisvirheen, korjausliikettä tehdessämme kaukana perässä tulleet Leena&Erika Vierivästä liikkeestä onnistuivat vierimään rinnalle, joten loppumatka meni neljän joukkueen kimpassa. 

Melonnasta vaihtoon.

Juoksujalkaa takaisin kisakeskukselle ja kiireesti suunnistusmetsään. Tehotytöt olivat tässä vaiheessa pudonneet hieman, tosin Satut ovat niin tarkkoja suunnistajia, joten emme olisi yllättyneet jos naiset olisivat vielä takavasemmalta tunkeneet mukaan loppuleikkiin. Ykkösrasti leimattiin vielä hiiltomiesten ja Leenan&Erikan kanssa samaan aikaan. Kakkosrastille mentäessä letka lyheni ja jatkoimme hiiltomiesten kanssa kahdestaan. Hiiltomiehissä alkoi selvästi askel painaa, Sallan suunnistus kulki mutta eroa ei saatu silti juurikaan yrityksistä huolimatta ja hetkellisesti menoa jouduttiin itsekin hiljentämään Liisan vatsan alkaessa pistämään ikävästi. Päätimme kuitenkin puolivälissä suunnistusta, että sillä lähtee millä tulikin joten ei muuta kuin pientä vauhdinkiristystä väkisin. Viimeiselle rastille mentäessä ote herpaantui, teimme huonomman reitinvalinnan ja kaarsimme rastille ryteikköisestä, hidaskulkuisesta suunnasta. Emme tienneet siinä vaiheessa, että hiiltomiehet ehtivät  optimi reitinvalinnallaan edellemme ja tuulettivat maalivaatteen toisella puolen meidän vasta saapuessa maalisuoralle.

Koko Turun täydeltä maalisuoralla jengiä, hyvä TuMu!

Kiitos Jannelle hyvästä radasta, aamulla suunniteltaessa simppeliltä tuntunut rata ei sitten ollutkaan niin simppeli;) Rata risteili juuri sopivasti, muiden joukkueiden kyttäily onnistui hyvin luoden lisäjännitystä!

Päällimmäisenä maalissa oli pettymys. Kisoissa sijoitusta tärkeämpää tällaisille vanhoille kateille on hyvä suoritus, ja kun sellaiseen ei pysty, ei palkintopalli (3) paikka paljon lämmitä.  Kumpikin katti on  (liian) kriittinen koskien virheitä, eikä niiden nollaus kesken matkaa oikein onnistunut tällä kertaa niinkuin pitäisi. Jatkamme siis virheettömän suoritksen metsästystä….

Mehukattien yhteinen kausi on tältä erää jo ohi,vaan ei kisakausi. X-kaadossa nähdään, latu auki!

Maalissa, no vähän hymyilyttää!

Kiitos kuvista hillomunkki Tommille, täältä löytyy lisää.