keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Säpinää Salon Seudulla 18.-19.5.2012

18.5 tarjottiin Perttelin Peikkojen perjantairasteilla bonusherkkuna kahden tunnin rogaining rata ja sinnehän Katit suuntasivat perjantai-illan viettoon.
Tiedossa oli jo etukäteen, että maasto on mäkistä, mutta saimmekin paljon paremman mäkitreenin mitä osasimme ikinä odottaa. Pikaisen reittisuunnittelun jälkeen lähdimme rastijahtiin suunnitelmissa hakea kaukaisimmat ja pisterikkaimmat rastit ja mennen tullen napata mukaan pikkurastit.


                                       Tku-Hki motari ylitettiin kahdesti samasta paikasta

Alkuhässäkkää aiheuttivat "mäennyppylät", jotka olivat toki raskaita kiivetä ylös, mutta joilta alastulo aiheutti vielä enemmän haasteita. Vauhtiin kuitenkin päästiin ja rastit löytyivät suhteellisen helposti ja välillä pysähdyttiin jopa filmaamaan maisemia. Pakkohan se oli, kun harvoin pääsee juoksemaan pitkin Helsingin moottoritien reunoja ylös ja alas. (Sallankin pitkäaikainen haave toteutui..)


                                 Eikö sinunkin mielestäsi aina motaria ajaessa tekisi mieli juosta pitkin piennarta?

Alkuperäisestä suunnitelmasta jouduttiin tinkimään vain kahden rastin verran, joten rata onnistui kaikin puolin. Loppukiriinkin jäi puhtia, tosin hieman turhaan koska aikaa jäi lopulta 4 min jäljelle?! Ei ole meidän tapaistamme....


                                  Olisikohan pitänyt filmailla vähemmän ja hakea pari rastia enemmän?

Rata oli upea ja saimme juuri mitä tulimme hakemaankin, nelivetotreeniä pitkin mäkiä sekä tietysti aina tervetullutta tsemppiä itse suunnistukseen. Oli myös piristävä pitkästä aikaa olla suunnistamassa seuduilla missä "kaikki on suunnistajan kavereita"; maanomistajat morjesteli ja ystäviä oli mehtä täynnä. Heitämme kiitokset siis myös Perttelin Peikoille!


                                   Perjantain kunniaksi otettiin yhdet :)


Seuraavana päivänä piti saada kiipeämisestä jumiutuneet jalat auki, joten Salla lähti pistämään parisuhdetta koetukselle ja lähti Samin aka speden kanssa Kiskon Hard Day miniseikkailukisaan, joka on osakilpailu Salon Seikkailu Cup:iin. (= Kiskon Hard Day, Peikko Challenge, Muurla Adventure)

Aurinko porotteli ja hyvän fiiliksen kisa alkoi Kiskon kiskojien majalta neljän rastin muistisuunnistuksella, josta polkaistiin pyöräilyosuudelle. Hiekkatietä ja peltopolkuja sotkettiin auringon paahtaessa ja rasteilla oli myös hauskoja questejä. Ensin suoritettiin lumikenkäviestiä suolla, sitten koottiin vähän vesijohtoputkia liittimineen suorakaiteen muotoon (onneksi oli se insinööri mukana), ja päästiin myös heittämään golf-palloja pylväissä roikkuviin muovikasseihin juoksusakkokierrosukaasilla. Questit sujuivat ilman sakkoja ja Sallakin alkoi päästä pysun makuun!! (?!)

Melontaosuus meni inkkareilla vanhasta tottumuksesta vaikka olikin ainut kohta koko kisassa missä oli mukana pientä perheriidan alkua...toki melonta kiristää tunteita joskus myös kisakissoilla, joten hyvin selvittiin! Melonnan välissä oleva pikasuunnistus meni parin rastin osalta jonnekin muualle kuin piti, osasyynä siihen pari käärmettä, joiden yli joutui loikkimaan ja ottamaan syketasoa ylös noin kymmenellä....Tässä suunnistuksessa pari miesjoukkuetta meni heittämällä ohi, joten sijoitus maaliin pyöräilyn jälkeen tippui seiskaan. Tommi ja Riitta kiitivät ansaitusti voittosijoille, vaikka tässä leikkimielisessä kisassa ei palkintopallia ollutkaan pystytetty.

Matkaa kertyi gps:n mukaan 44km, josta noin 3 km juoksua ja melontaa noin 5km ja loput sitten fillarointia. Onnistuneesti järjestetty ja hauska kisa Kiskon Kiskojilta!

Tällä viikolla Kattien silmissä kiiltää melontatreenit ammattilaisen johdolla, olemme vakaasti päättäneet tehdä ohittamisemme melontaosuuksilla muille vaikeaksi...tai no...ei ainakaan niin helpoksi kuin ennen :)

Huhu kertoo myös että Paakkanen on ottanut rullaluistimet alleen! Turun seutu, älkää pelästykö, katujen kiitäjä suihkii kuulemma Helsingin seudulla....Samainen huhu kertoo että myös jarrutus alkaa olla hallinnassa, nooh kaikenlaisia legendoja nyt aina liikkuu :)

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Victorinox Spring Adventure 2012

Saatiin fanipostia(?!!,tätä siis lukee joku häh?!), että missä x-kaadon raportti viipyy. Voi että, kunpa se olisi jo unohtunut....nyt se löytyy tuolta alempaa,unohdettiin vaan (varmaan tietoisesti) painaa sitä julkaise-nappia.....

Kisa-aamu valkeni kylmässä kelissä Karkkilassa. Suurimmat ennakkospekuloinnit jäi nyt harmittavasti väliin Liisan saapuessa Mikon kanssa Helsingistä ja Turun autoon oli sulloutuneet kamoinensa Salla yhdessä Eetun ja Tommi kanssa.
Liisa oli kotiutunut vain 4 päivää aiemmin raskaalta alppireissulta fillarinsa kanssa, joten lisäjännitystä tuotti olisiko jalat varmasti palautuneet riittävästi. Päivän tavoitteena oli vetää ehjä suoritus ilman turhia sähläilyjä ja koko rata kiertäen. Edessä oli raskas rata, joka koostuisi alun juoksustartin jälkeen suunnistuksesta, josta jatkettaisiin pyörillä kohti Alhovuoren mäkijuoksua. Tämän jälkeen edettäisiin pyörärastien kautta melontaan. Sitten vielä yksi pitkä pyöräilyosuus ennen viimeistä 10kilometrin suunnistusta, jossa oletettavasti monessa sarjassa ratkaistaisiin kisa.

Kisastartti, tonnin juoksu urheilukentällä. Kuva: Lilli Rantahakala

Kisa starttasi 1000metrin urheilukentän kierrolla, josta jatkettiin suoraan noin 4kilometrin suunnistusosuudelle. Salla luki karttaa varmasti ja Liisan jalat tuntuivat kevyeltä, joten uskalsimme lähteä pitämään hyvää vauhtia ja saavuimme vaihtoon Twister jänisten juuri hypätessä pyörien selkään.
Pyörillä siirryttiin yhden rastipisteen kautta Alhovuoren laskettelurinteiden kiipimisharjoitteisiin, ylös-alas-ylös-alas-ylös-alas-ylö-alas. Yritimme pitää yllä järkevän rauhallista tahtia, jotta ei tulisi maksettua turhan kovaa hintaa nousuista myöhemmässä vaiheessa kisaa. Lähtiessämme Alhovuorelta takana tulleet naisjoukkueet olivat noin nousun verran perässä, joten yllätys olikin melkoinen kun ns.tunkkausrastille R4 saapuessamme olikin rastilla jo kolme naisjoukkuetta. Hetkinen,mistä ne oli tullut? Oletettavasti meidän tunkkausreitin valinta ei todellakaan ollut se nopein...

Mitämitä, Liisa taluttaa ylämäessä?! Kuva: Lilli Rantahakala

Seuraavat pyörärastit haettiin enemmän tai vähemmän suuremmissa seurueissa, eikä kukaan pahemmin yrittänytkään tehdä eroa. Asfaltille siiryttäessä me otimme kattijunan käyttöön ja lähdimme ajamaan eroa, tämän turvin pääsimme lähtemään vesille hyvällä etumatkalla. Twister jänikset ja tunkkauspätkällä karkuun päässyt Hortus Medikales kulkivat vesillä meitä muutaman sadan metrin päässä edellä. Rapsakka keli (käsi ylös se, jota ei palellut yhtään?!) yhdistettynä meidän surkeisiin melonta-apuihin oltiin aika nopeasti tilanteessa, jossa 2naisjoukkuetta meni ohi. Olo tuntui melkoisen turhautuneelta saapuessamme muita joukkueita noin 150metriä jäljessä vaihtoon. Melonnan jokiosuus oli kuitenkin mahtava. Järvellä käyneen kovan (ja märän) tuulen jälkeen, tuntui leppoisalta pujotella puunrunkojen alta tuulen suojassa rehevässä jokisuistossa.

Lähdimme melonnan vaihdosta yhdessä Team Tehotyttöjen kanssa ajamaan kiinni edelle ehtineitä joukkueita ja ajoimmekin yhtä matkaa koko 20km pätkän. Myös viimeiselle suunnistukselle startattiin yhdessä viimeisen kisatunnin lähtiessä tikittämään. Tehotytöt päättivät ekalla questilla jättää tehtävän väliin, joten tiemme erkanivat. Saapuessamme ensimmäiselle questille oli paikalla vielä Hortus Medikales. Tytöillä oli askel sen verran kankeana, että päätimme että nyt juostaan tytöt kiinni kun oma juoksu vielä oli edes hieman reippaamman oloista(tuskin reippaamman näköistä). Saimmekin tytöt kiinni ja kolmosrasti leimattiin yhtäaikaa. Tuossa kohdassa me katsoimme kelloa ja totesimme, että aikaraja paukkuu jo nyt sen verran härskisti, että nyt on paras suunnata maaliin. Hortuksen  tytöt päättivät lähteä hakemaan vielä nelosrastin miettimättä aikarajaa. Nyt jälkeenpäin, tulosluetteloa ja sääntökirjaa tarkastellessa olisi näköjään itsekin kannattanut. Ensimmäistä kertaa oltiin naisten sarjassa tilanteessa, jossa sääntöuudistuksen myötä jokainen naisjoukkue sai niin paljon aika sakkoja hakemattomista rasteista, että jokainen joukkue hylättiin. Jotta jonkinmoiset tulokset saatiin, poistettiin tuo hylkäys sääntö ja tulkittiin tulokset tämän jälkeen uudestaan. Hortuksen tytöt voittivat hakemalla tuon yhden rastin enemmän, meille jäi tällä kertaa tyytyminen kolmossijaan. Twister jäniksetkin näyttivät tulleet metsästä liian aikaisin pois pudoten kakkosiksi.

Hieno Quest piristämässä viimeistä suunnistusta. Kuva: Lilli Rantahakala

Kauden avaus oli, kuten aina, raskaahko. Rata oli tällä kertaa hieman totuttua pidempi mutta ainakin meidän mieleen. Ei turhia kikkailuja ja eikä lukematonta määrää vaihtoja lyhyiden osuuksien välissä. Nyt mentiin pidempiä yksittäisiä osuuksia. Reitillä oli selkeästi eri reittivaihtoehtoja rasteille, joka piti omaa jännitystään kisassa yllä. Töitä piti tehdä koko ajan ja tarkkana olla. Toivottavasti tämän tyyppisiä ratoja saadaan jatkossakin! Omaan suoritukseemme olimme yleisesti ottaen todella tyytyväisiä, sitä melontaa lukuunottamatta sekä hölmöilyä viimeisen rastin haun suhteen. Turhia virheitä ei tullut kuin Liisan talviterässä olleessa pyöräsuunnistuksessa, vauhti oli hyvää ja toivon mukaan kauden edetessä vielä paranee. Loistava päivä josta on hyvä jatka eteenpäin!


perjantai 11. toukokuuta 2012

Huomenna starttaa Multisport Cup 2012!!!!




Huomenna starttaa Multisport Cup 2012 Karkkilassa, ja perinteisesti myös Team Mehukatin yhteinen kisakausi starttaa Cupin ensimmäisessä osakilpailussa! Vielä ei kisasta ole hirveästi tihkunut ennakkotietoa, mutta kisakeskuksen läheisyydessä sijaitsevalle Alhovuoren laskettelukeskuksella tullaan arvatenkin vierailemaan:) Mahtava päästä talven jälkeen taas starttiviivalle yhdessä. Lähtölistan mukaan paikalle saapuu myös lähes kaikki muut kynnelle kykenevät multisporttailijat, metsässä ja poluilla on siis odotettavissa paljon trafiikkia ja paljon tuttuja naamoja!

Liisa vaihtoi vuoden vaihteessa Turun lenkkimaastot Helsingin keskuspuiston polkuihin ja yhteiset lenkit on jäänyt valitettavan vähäisiksi, joten kumpikin on kovasti odotellutkin yhteistä kauden avausta!
Yhteisten lenkkien puutteessa ei olla kuitenkaan jääty sohvalle makoilemaan. Salla on juossut lenkkiä koko pitkän talven. Lisbetti taas on hiihdellyt uusilla kotibaanoillaan kohti pitempiä koitoksia. Yhteisten kisailujen lisäksi kummallakin on myös omia kisasuunnitelmia kaudelle.

Toukokuussa käydään myös juoksemassa yhdessä parit Rogainingit ennen kesäkuun alun cupin toista osakilpailua. Toukokuukn lopussa kisataan meidän yksi suosikkikisoista, Turku Rogaining Sprint (tulkaa,tulkaa,tulkaa!!!) Mehukateilla on vähän hampaankolossa viime vuodelta....
Ja mikä parasta, tänä vuonna Jukolan yössä viilettää myös Turku Multisportin oma joukkue, vapise Halden SK!