Saatiin fanipostia(?!!,tätä siis lukee joku häh?!), että missä x-kaadon raportti viipyy. Voi että, kunpa se olisi jo unohtunut....nyt se löytyy tuolta alempaa,unohdettiin vaan (varmaan tietoisesti) painaa sitä julkaise-nappia.....
Kisa-aamu valkeni kylmässä kelissä Karkkilassa. Suurimmat ennakkospekuloinnit jäi nyt harmittavasti väliin Liisan saapuessa Mikon kanssa Helsingistä ja Turun autoon oli sulloutuneet kamoinensa Salla yhdessä Eetun ja Tommi kanssa.
Kisa-aamu valkeni kylmässä kelissä Karkkilassa. Suurimmat ennakkospekuloinnit jäi nyt harmittavasti väliin Liisan saapuessa Mikon kanssa Helsingistä ja Turun autoon oli sulloutuneet kamoinensa Salla yhdessä Eetun ja Tommi kanssa.
Liisa oli kotiutunut vain 4 päivää aiemmin raskaalta alppireissulta fillarinsa kanssa, joten lisäjännitystä tuotti olisiko jalat varmasti palautuneet riittävästi. Päivän tavoitteena oli vetää ehjä suoritus ilman turhia sähläilyjä ja koko rata kiertäen. Edessä oli raskas rata, joka koostuisi alun juoksustartin jälkeen suunnistuksesta, josta jatkettaisiin pyörillä kohti Alhovuoren mäkijuoksua. Tämän jälkeen edettäisiin pyörärastien kautta melontaan. Sitten vielä yksi pitkä pyöräilyosuus ennen viimeistä 10kilometrin suunnistusta, jossa oletettavasti monessa sarjassa ratkaistaisiin kisa.
Kisastartti, tonnin juoksu urheilukentällä. Kuva: Lilli Rantahakala
Kisa starttasi 1000metrin urheilukentän kierrolla, josta jatkettiin suoraan noin 4kilometrin suunnistusosuudelle. Salla luki karttaa varmasti ja Liisan jalat tuntuivat kevyeltä, joten uskalsimme lähteä pitämään hyvää vauhtia ja saavuimme vaihtoon Twister jänisten juuri hypätessä pyörien selkään.
Pyörillä siirryttiin yhden rastipisteen kautta Alhovuoren laskettelurinteiden kiipimisharjoitteisiin, ylös-alas-ylös-alas-ylös-alas-ylö-alas. Yritimme pitää yllä järkevän rauhallista tahtia, jotta ei tulisi maksettua turhan kovaa hintaa nousuista myöhemmässä vaiheessa kisaa. Lähtiessämme Alhovuorelta takana tulleet naisjoukkueet olivat noin nousun verran perässä, joten yllätys olikin melkoinen kun ns.tunkkausrastille R4 saapuessamme olikin rastilla jo kolme naisjoukkuetta. Hetkinen,mistä ne oli tullut? Oletettavasti meidän tunkkausreitin valinta ei todellakaan ollut se nopein...
Mitämitä, Liisa taluttaa ylämäessä?! Kuva: Lilli Rantahakala
Lähdimme melonnan vaihdosta yhdessä Team Tehotyttöjen kanssa ajamaan kiinni edelle ehtineitä joukkueita ja ajoimmekin yhtä matkaa koko 20km pätkän. Myös viimeiselle suunnistukselle startattiin yhdessä viimeisen kisatunnin lähtiessä tikittämään. Tehotytöt päättivät ekalla questilla jättää tehtävän väliin, joten tiemme erkanivat. Saapuessamme ensimmäiselle questille oli paikalla vielä Hortus Medikales. Tytöillä oli askel sen verran kankeana, että päätimme että nyt juostaan tytöt kiinni kun oma juoksu vielä oli edes hieman reippaamman oloista(tuskin reippaamman näköistä). Saimmekin tytöt kiinni ja kolmosrasti leimattiin yhtäaikaa. Tuossa kohdassa me katsoimme kelloa ja totesimme, että aikaraja paukkuu jo nyt sen verran härskisti, että nyt on paras suunnata maaliin. Hortuksen tytöt päättivät lähteä hakemaan vielä nelosrastin miettimättä aikarajaa. Nyt jälkeenpäin, tulosluetteloa ja sääntökirjaa tarkastellessa olisi näköjään itsekin kannattanut. Ensimmäistä kertaa oltiin naisten sarjassa tilanteessa, jossa sääntöuudistuksen myötä jokainen naisjoukkue sai niin paljon aika sakkoja hakemattomista rasteista, että jokainen joukkue hylättiin. Jotta jonkinmoiset tulokset saatiin, poistettiin tuo hylkäys sääntö ja tulkittiin tulokset tämän jälkeen uudestaan. Hortuksen tytöt voittivat hakemalla tuon yhden rastin enemmän, meille jäi tällä kertaa tyytyminen kolmossijaan. Twister jäniksetkin näyttivät tulleet metsästä liian aikaisin pois pudoten kakkosiksi.
Hieno Quest piristämässä viimeistä suunnistusta. Kuva: Lilli Rantahakala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti