Kauden yllätyksellisin koitos

Terkkuja Kaarinan Syysmaratonilta!  

Noin 7 kilometrin kohdalla sijainnut huoltopiste yllätti Sallan! Taitaa tulla pisin "maratooni" ikinä.....

Salla siirtyi testailemaan ens kauden kisa-asua....

Kesäkaudesta 2013

Multisport kauden päätös,  perinteinen X-kaato kisataan viikonloppuna pääkaupunkiseudun yössä. Mehukattien x-kaato historia toistaa itseään. Tänä vuonna ei puolusteta mestaruutta, vaan pokaali lähtee kiertoon. Kovasti harmittaa, olisi ollut hieno päästä taas Peten radalle ja legendaariseen X-kaato yöhön, jossa kaikki on mahdollista (kyllä!)! Mennyt kesä on kyllä kattien vähä seikkailullisin vuosiin!

Toukokuussa, viime blogikirjoituksen aikaan oltiin vielä optimistia Liisan kuntoutumisen ja sitä myötä yhteisen kisakauden suhteen. Ja niinhän sitä pitääkin, tavoitteet ja positiivinen asenne kantaa! NLA:ssa Liisa oli vielä/taas kuvailupuuhissa (kuvia täällä) ja Salla&Spede harrasti perheurheilua, kiitos Mikalle hyvästä radasta vaikka kisa tällä kertaa kesken jäikin.

Salla NLA:n kisaradalla

Kesäkuun puolivälissä oli odotetun Jukolan aika. Mahtavaa, kun vihdoin saatiin omista joukoista  kauan haaveiltu venlajoukkuekin kasaan!

"Ellu hommannut kaverinsa meille juoksee"   10.6.13 16.45

Seuraviiri!

Viikonlopun odotukset ylittyivät! Liisa toimi managerina kotoa käsin ja herätteli ihmisiä vaihtopuomille:

"lopussa voi rastimääreenä olla myös vihreä X, tarkoittaa korkeaa puuta. Katse ylhäällä!" 

15.6.13 16.03

TuMu:n koko porukka teki hyvät suoritukset, ja kumpikin joukkue paransi sijoitustaan.

Venlat sijalta 1007 sijalle 528. 

                               "jesss, hyvä tytöt! ootte skumppanne ansainneet!" 15.6.13 21.44

                             "Miten kaikki menee noin lujaa?! Koko teltta valvoo" 16.6.13 5.02

Jukolan yössä sijalta 840 sijalle 545.  

"hianooo" 16.6.13  5.33

Pojat fiilistelivät myös blogissaan reissuamme Jukolaan. 

"kohti kotikisoja 2015, kiitos kaikille!" 16.6.13 18.15

Koska alkoi olla aika selvä homma, että kattien yhteinen kausi loppui ennen kuin alkoikaan, on Salla keskittynyt juoksuun ja suunnistukseen. Hyvin on askel kulkenut! Mutta nyt on pienen lepuuttelun aika, joten myös Salla jättää Kaadon välistä.

Kiitos myös kannustuksista, Katitkin on sitä mieltä, että onhan se ny vähä epäreilua kun toinen on piinaavan pitkällä telakka-jaksolla, ja lisää vaan tulee. Valitettavasti elämä ja urheilu on välillä tällaista. Vaikka olisi motivoitunut kuntoutuja ja saisi loistavaa hoitoa, niin kaikki ei aina mene niin kuin suunnitellaan. Onneks katit on sitkeetä tekoa, pitää muistaa vaan pitää katse kirkkaana eteenpäin! Nyt on taas operoitu kroppaa lissää kuntoon, toivotaan että lumille pääsee liikkumaan! Ens vuonna kausi uus!

Niitä kesän hienoimpia hetkiä, vaihtelua loputtomaan kuviokelluntaan! Varjo valvoo.

Multisport Cup 2013 on startannut!

Viikko sitten lauantaina starttasi paljon odotettu Multisport Cup 2013 Nummi-Pusulassa, ja viivalla oli huikea määrä joukkueita. Hienoa, että uusia innokkaita sporttailijoita on löytänyt mukaan!

Ensimmäistä kertaa moneen vuoteen, katit eivät aloittaneet yhteistä kisakauttaan kauden cup-avauksessa. (Kyllä, otti kovasti päähän!)

Yhteinen kisakausi alkaa tänä vuonna harmittavasti hyvin myöhään, mutta ensimmäiset ilmoittautumiset on jo tehty, yksin ja erikseen. Olkaa valmiina,kyllä me täältä tullaan!  Salla seikkaili kaukomailla, mutta  vielä toistaiseksi Telakka-osastolainen Liisa kävi katselemassa muiden menoa. kuvia täällä.

Yksi hienoimmista jutuista on myös se, että tänä vuonna harkkarinki Turku Multisport lähtee Jämsä-Jukolaan kahdella joukkueella! Jukolan yössä juostaan viime vuonna hankitulla kisanumerolla, venloissa lähdetään takarivistä parantamaan sijalukua. Hianoo o!

Ja älkää unohtako kevään ykköstä, Turku Rogaining Sprintiä! Vielä ehtii mukaan!

Kattien talvijuoksusarja

Tuntuu, että talvisin kimppatreenailut jää vähän vähemmälle. Kaikki puurtaa (jos puurtaa) yksin treenejään tuolla pimeillä teillä&poluilla ja suihkii menemään trikoissaan hiihtoladuilla. Joka iltaiset viikkorastit typistyy Turun seudulla lauantaisiin talvirasteihin. TuMulaisten keskuudessa on etenkin kesäaikaan treeniseuraa eri kokoonpanoissa ollut tarjolla lähes joka viikolle. Katit lanseerasi jo muutama vuosi sitten kattien talvijuoksusarjan. Tuntui,että kadotaan toisiltamme lumien tultua nyt kun ei olla enää aktiivisesti levittämässä alppihiihdon ilosanomaa meidän kotirinteessä Etelä-Suomen komeimmilla alpeilla. Joten otettiin tavaksi, että kerran kuukaudessa käydään heittämässä vähän pidempi porukkalenkki. Sääntönä, että joka kuukausi sitä pidennetään joulukuussa päätetyllä minuutti määrällä. Vaikka Liisa muutti Helsinkiin, on tästä talvijuoksusarjasta pidetty tiukasti kiinni.

Tälle talvelle oli tiedossa pari muuttujaa, pitkään jännättiin saadaanko pidettyä tästä kummallekin hyvin tärkeästä traditiosta kiinni ollenkaan. Ja jos lenkille päästään, niin millä tyylillä tai kulkuvälineellä. Ketä työntäisi tai vetäisi ketä?! Sen verran jouduttiin antamaan periksi, että tämän talven sarja aloitettiin vasta tammikuussa.

Oli aika hieno ja juhlallinen fiilis, kun perjantai-iltana sytytettiin otsalamppuihin valot, pujotettiin sauvat käsiin ja lähdettiin yhdessä ihan omin jaloin talven ensimmäiselle yhteislenkille...sauvakävellen!

Lenkin pituus oli tällä kertaa pidettävänä "maltillisena", mutta hyvin ehdittiin miettiä tulevaa kautta, suunnitelmia ja tavoitteita. Sellaiset motivoi ainakin meitä katteja. Hyviä reenejä ja tavoitteiden kurkottelua myös muille. Toivottavasti nähdään kaikkia hienojen lajien parissa myös tänä vuonna!

Edit.Kuka unohti painaa taas julkaisu-nappia....

X- Kaato 29.9.2012 Vihti

Multisport Cupin viimeinen osakilpailu lähestyi ja kas kummaa, kaikki oli kunnossa! Ainakin näennäisesti. Liisa-katti joutui jäämään kotistudioon, joten siinä mielessä x-kaadon kirous jatkui myös vuonna 2012. Onneksi riveihin Sallan pariksi saatiin ihka oikea suunnistaja-katti, nimittäin sekasarjaa kolunnut Elina. Odotukset korkealla virheettömään suoritukseen siis ja olihan tuo pokaalikin siinä samassa mukavasti tarjolla….

Perjantai-iltana kuljetimme autollisen kamaa jo pelipaikoille ja yövyimme kisakeskuksessa. Alle runsas iltapala sekä reitin suunnittelu, ja päälle otsalamppu. Olimme valmiina!

Startin jälkeen valokeilat polkivat jonossa kohti rantaa n 3 km josta aloitimme pitkän ja piinaavan melonta osuuden. Melonta, niin….mitä siitä nyt sitten kertoisi. Se meni kuten aina….vahvasti oikealle ja kovin hitaasti. Jäimme silmämääräisesti lähes kaikille melko paljon, mutta ei huolta: opetus # 15 (vai oliskohan jo menossa #16) välimatkat melonnassa eivät ole niin armottomia miltä näyttää, sillä saimme lähes joka leimauksella porukat kiinni, lähes.

No mutta tästähän se kisa meille varsinaisesti alkoi! Armoton takaa-ajo siis pystyyn ja lyhyehkön jalkojen avaamis- sekä lämmittelypyöräilyn jälkeen pääsimmekin heti ottamaan kolmen tiimin päänahat muutaman km:n suunnistusosuudella.  Ja olihan se mahtavaa, olla oikean suunnistajan perässä juoksemassa, ihan vaan rastilta rastille, teki mieli lauleskella mennessään…Enkä koskenutkaan karttaan….

…kunnes oli pakko. Nimittäin isot kartat olivat vain yhtenä kappaleena ja toinen siis mun telineessä. Ei siinä muuta kuin fillari alle ja lisää päänahkoja metsästämään! Muutamat rastit haettiin hyvin ja kartanlukuitsevarmuus kasvoi, ja tietysti liikaa. N 5 min sen jälkeen kun olin sanonut Elinalle että nyt ei ole enää pitkä matka toisen suunnistuksen alkuun ja nautiskeltu ajatuksesta että kohta päästään juoksemaan, huomasinkin että ohihan se risteys oli jo mennyt. Ja siinä meni myös ne juuri ohitetut päänahat…

Tästäpä moni lannistuisi mutta ei me. Varsinkin kun edessä oli pitkä ja märkä suunnistus Nuuksion ihanissa maisemissa. Koko kisan lempiosuus siis alkoi ja ei aikaakaan kun päänahkoja alkoi tippua; toiset selkä edellä, toisia ei edes nähty ja jotkut jopa tulivat vastaan (?!). Laskeskelumme mukaan kaikki muut joukkueet lukuun ottamatta tehiksiä ja snowflakeseja, olivat tavalla tai toisella onnistuneet harhailemaan hieman ylimääräistä Nuuksion poluilla joten lähes 12 km suunnistuksen jälkeen olimme hyvillä sijoituksilla lopun pyöräosuutta ennen.

Pienistä sattumista ja epäsattumista kaikki on kiinni, kuten lajin luonteeseen kuuluu, eikä niistä sen enempää, muuta kuin että 3., 4. ja 5. sijat (me) tulimme minuutin sisällä maaliin. Maalissa gps näytti kokonaiskilometreiksi n 55. Olimme tyytyväisiä kokonaissuoritukseemme, melonnan jälkeiseen nousukykyymme, sekä pääosin myös kuntoomme. Isot kiitokset myös Ellulle; sijaiskatin kanssa kisakemiat osuivat hyvin yhteen ja kauden viimeisen rallin jälkeen jäi hymy naamalle!

Sallalla ja Liisalla takana nyt 5 vuotta (mammataukoineen) yhteistä kisataivalta parina ja tietty monta monta vuotta enemmän ystävinä. Sen kunniaksi otettiin tulevat kaiverrukset  ”tyttöön” ja vietiin se kotiin, paikalle josta häntä varten on pölyt pyyhitty jo kauan sitten.

Tyttö saunomaan...! Kauden päättäjäisiä odotellessa

Seuraavaksi sitten viikonloppuna rikoota ylle ja tekemään sitä itseään eli ravaamaan tiellä. Kaarinan syysmaratonilla juostaan puolikkaan verran, ja toivotaan ettei todellakaan tarvitse tehdä sitä lumisateessa.

HYVÄ ME!!!!!

Multisport Cup 2012 saatiin päätökseen ja suut on messingillä!

Siinä se nyt on, tyttö ja tytöt hymyissä suin! Liisa hymyili kotisohvalla(ja jännitti).  Vasemman puoleista ei ole näillä sivuilla ennen näkynytkään, mut hän on siis Elina, oikein hyvä katti! Kaatorapsa tulee perinteisesti pitkällä viiveellä,tällä kertaa (ehkä) ennen toukokuuta.

KIITOS cupin järjestelykoneistolle ja kisakavereille hyvistä osakilpailuista!

Elokuuta

Tossut ehtivät hädin tuskin kuivua, kun oli jo Muurla Adventuren aika. Salla oli suuntamassa taas perhetiimillä reippailemaan ja kun kisapäiväksi luvattiin kaunista keliä alkoi Liisankin tehdä mieli kisaviivalle. Mutta TuMusta oli jo vapailla olevat lähdössä kisailemaan, eivätkä Helsinkiläiskollegat innostuneet lähteä parhaista parhaimpaan Varsinais-suomeen. Mutta onneksi Kaartinen, pidempään seikkailu-urheiluympyröissä pyörineille tuttu Rilli, oli helppo puhua mukaan kisailemaan tuttuihin maisemiin!

Kisapäivä oli omalla tavallaan ehdottomasti kesän mukavin, ei edes Liisan ja Markun tunnin aikasakkorankkari hymyjä hyydyttänyt. Mister Tehotyttö joukkoineen olivat luoneet mahtavan kisatunnelman, huikeasta kisaradasta puhumattakaan!

Liisa ja Markku järven ylityspuuhissa.

                                                 Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

Multisport rintamalla seuraavaksi on vuorossa x-kaato, johon Mehukatit suuntaavat uudella kisakokoonpanollaan. Toivon mukaan tätä myötä metsä ei ole enää niin pimeä... 

Muutenkin Salla vaan kiihdyttää loppukautta kohti, ohjelmassa on ainakin perinteinen Halikkoviesti Pohjanmaan poikaitten kanssa sekä sitä vanhaa kunnon juoksua numerolappu rinnassa.  Liisa keskittyy pyörätuolikelaukseen, pois alta!

kuvat täältä