APA 2010 kisaraportti

Kisa starttasi kilpasarjojen yhteislähdöllä pyörillä kohti Porkkalaniemeä, reippaan 20km pituisella maantiepätkällä. Starttimerkin jälkeen kärkeen oli tunkua ja vauhti sen verran vauhdikasta, että totesimme että siihen kelkkaan ei edes yritetä. Ajoimme alkuun kahdestaan kuulostellen sopivaa pyöräilyvauhtia. Ensimmäisen 10km jälkeen takaa tuli 2 sekajoukkuetta joiden kanssa ruvettiin yhteisvoimin puskemaan vastatuuleen ja porukassa vauhti saatiin rullaamaan hyvin.

Sitten tossut jalkaan ja muutaman kilometrin suunnistusosuudelle etsimään rasteja Porkkalan rantakallioilta. Epähuomiossa otimme kainaloon myös uimapatjat vaikka niitä ei tällä suunnistusosuudella olisikaan tarvittu, onneksi suunnistus oli sen verran helppoa ettei tyhjät patjat kainalossa menoa haitanneet. Salla veti jälleen tasaisen varmasti rastilipulta toiselle. Pieni, noin 1min pummi tehtiin kun minä aloin epäröimään suuntaamme muiden joukkueiden etsiessä rastia liian aikaisin. Hyvä muistutus taas siitä, että pitäisi vaan luottaa siihen omaan osaamiseen välittämättä muista.... Suunnistuksesta tullessamme rastimies huuteli pyöräkenkiä jalkaan vaihtaessamme meidän olevan naistensarjan kärjessä. Vaikka omasta mielestämme meillä kulkikin ihan hyvin, olimme varmoja että lähdössä joku naistiimeistä olisi lähtenyt startissa kärjen pyöräletkaan mukaan.

Ei muuta kuin pyörän päälle ja lyhyt siirtymä(~5km) seuraavalle rastille. Mielestäni pidin yllä reipasta pyöräilyvauhtia, enkä voinut kuin ihmetellä Sallaa joka mukisematta tuli takarenkaassa kiinni: ei kyllä ainakaan tänään näkynyt pyörän päällä vietettyjen treenituntien ero!

Rastille päästyämme saimme kuulla, että alkuun olisi luvassa quest-tehtävä: soutuveneellä lähisaareen ja takaisin. Onneksemme otimme reput mukaan soutuveneeseen ja kun vastaan tulevat miesjoukkueet näkyivät puhaltelevan patjojaan soutamisen lomassa tulevaa coastaleeringiä varten hyppäsin minä airojen varteen ja Salla patjojen puhalluspuuhiin. Questin jälkeen puhaltelimme vielä hetken patjoihin lisää ilmaa ja sitten vesille ja hakemaan rasteja lähiluodoilta. Porkkalanniemellä puhalteli sen verran navakasti, että rasteja haettiin pienten aaltojen läpi puskien. Onneksi olimme päätyneet ottamaan mukaan uimahanskat, joilla saatiin hieman lisätehoa kauhomiseen. Naistensarjan kakkosena oleva SSS2-joukkue näkyi valinneen patjojen sijasta kroolauksen ja lähestyivät aika vauhdilla, armeijan uintitreenit olivat selvästi purreet!

Coastaleeringin jälkeen patjoja tyhjennellessä kului sen verran aikaa, että hypätessämme fillareille tytöt olivat jo ihan kannassa kiinni. Luotimme, että uinti olisi sen verran verottanut tytöiltä jaloista terää, että pyöräilyssä päästäisiin taas karkuun. Coastaleeringistä jatkettiin jälleen pitkälle pyöräilyosuudelle kohti melonnan lähtöä( ~25km).

Ja sitten se melonta...

Kenellekkään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi että tämä ei kuulu meidän suosikkipuuhiin, ei tänäänkään. Vaihtopaikalla varoitettiin lahdella käyvästä kovasta tuulesta, mutta lopulta vaahtopäitä ei näkynyt. Melontapätkällä käytettiin kaikki olemassa olevat kikat vauhdin ylläpitämiseen(manaukset, kirosanat,lastenlaulut...). Tästäkin huolimatta tuntui, että takaa tulevat kanootit tuntuivat lähestyvän pikku hiljaa. Lähtiessämme viimeiseltä melontarastilta kohti vaihtoa ohi suhahti miesten sarjan kolmen kärki joilla melontamatka oli ollut pidempi. Miehet ehtivät oman melonnan ohella psyykkaamaan meihin sen verran lisäenergiaa, että Mehukatit meloivat viimeisen kilometrin ennen näkemättömän lujaa (lujaa?!)... Kiitoksia vaan Woodmanin, Omjakonin ja SOSsin pojille! ;)
Lähtiessämme melonnanvaihdosta viimeiselle pyöräosuudelle (~5km) näimme kakkosena olevan joukkueen lähestyvän vaihtopaikkaa, mutta tiesimme että pyörillä tytöt eivät meitä kiinni saisi.

Coastaleeringin tuskastuttavan hidas patjojen puhallusoperaatio tuoreessa muistissa päätimme, että viimeinen uintitehtävä (3 rastia meressä,puolisen kilometriä) uidaan ilman patjoja.

Viimeinen patja/uintiosuus

Myönnettäköön, että ei ehkä ihan nopein valinta melontaliivit ja vaatteet päällä, mutta ei ole se patjojen puhalluskaan...eroa seuraaviin joukkueisiin oli kuitenkin sen verran, että ehdittiin hyvin tällä kuviokelluntatekniikallakin ykkösenä maaliin!!!!! Loppuaika meillä 5.23.33.

Eli voitto kotiin, WOHUUU!!!

Kisa kulki alusta loppuun hienosti. Kisaformaatti ei ehkä etukäteen ollut meille se paras mahdollinen: vähän suunnistusta ja paljon vesileikkejä. Erot meidän kahden nykyisissä pyöräilyrutiineissa myös vähän jännitti etukäteen. Mutta pitkät pyöräosuudet maanteille mahdollistivat hyvin Sallalle Liisan peesauksen ja pyöräilyvauhti pysyi läpi kisan hyvänä. Pienintäkään pummia ei radalla tehty ja vikkelillä vaihdoilla saatiin myös pelattua hieman lisäaikaa meille hitaalle melontaosuudelle. Kisa oli hyvin järjestetty ja reitti osoittautuikin yhdeksi suosikeista, hauskaa oli!