Ja mites sitten kävi...Toivoa sekä tuhoa, ja pummikuningattaren kruunukin taidettiin kotiin tuoda Liisan päässä. Autossa menomatkalla vielä kerrattiin, että nyt on tytöt kyse sitten sprinttimatkasta,3.5 kilometriä, niin lyhyttä matkaa ei tainnut olla kumpikaan koskaan ennen suunnistanut. Niin että tarkkana kuin porkkanat ja tossua toisen eteen. Salla muisti mettässäkin, että tarkotus on löytää rastit nopeaa ja tulla sieltä äkkiä pois. Odotustenmukainen ja kylmähermoinen juoksu Sallalta, jee!
Liisa taas ajatteli, että mitä kauemmin siellä metsässä on, sen parempi treeni multisporttaajalle. On se vaan hieno tunne, kun tajuaa siellä puskissa että niin pieleen meni (terkkuja vaan Kolehmaisen Mikolle, ei paljon siellä kallioilla naurattanut enää ei...) ettei kehtais edes maalisuoralle juosta. Elämän pisimmät ja pahimmat 3,5kilometriä!
Joukkueen lopputuloksista ei ihan päästy selvyyteen mutta hauska päivä, vähän jäi polttelemaan että josko toistekin! Liisallekin löytyisi varmaan joku sopiva RR-sarjalaisten rata... Sen verran paljon tuttuja naamoja vaihtopuomilla ja metsässä näkyi, että multisport cupissa pyörivä jengi olisi saanut kokoon vaikka oman joukkueen. Forsmanin Pete pääsi ihan palkintopallille asti tuulettamaan,wohuu!
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:
Vastustajan murtaminen lähtee kylmän viileästä katseesta
Vaihtokarsinassa kuin vanha tekijä 
Liisakin muisti lopulta tulla hakemaan yleisörastit
Tässä huikeassa loppusuorataistelussa yleisö mylvi ja jännitys oli käsin kosketeltavaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti