Vihdoinkin on suunnistuskengät pesty, kamat purettu ja on aikaa tehdä pieni raportti myös Hyvinkäältä, X-kaadon huimasta yllärijoukkueella läpi vedetystä kisasta. Sarja siis vaihtui tällä kertaa sekasarjaksi ja samalla hyvästelimme Liisan kanssa taistelun naisten sarjan Cupiin kärkisijojen tavoittelusta.
Koska lähtö oli todellakin klo 04.00 aamulla, lähti ryhmärämä jo perjantai-illalla kohti Hyvinkäätä. Mukana siis Team Mehukatti kokoonpanolla Salla ja Vili (also known as Spede) sekä jälleen kerran suurta uhoa täynnä oleva Team Sherpan puolikas, Tommi. Tankkaus hoidettiin paikallisessa tavernassa ja nukkuminen sekä karttojen ja pyörien kuntoon laittaminen urheiluhallin lattialla.
Kun aikanaan lähtöviivoille päästiin oli tunnelma jälleen korkealla!! Järjestäjät olivat todella nähneet vaivaa saadakseen kauden päätöskisaan arvoisensa fiiliksen. Lähtö tapahtui hiekkarannalta ”le mans” tyylisesti, mikä tällä kertaa tarkoitti vauhdikasta juoksulähtöä rantaviivaa pitkin n 300 metriä, missä kanootit odottivat rivissä melojiaan. Koko ranta ja juoksubaana oli valaistu palavilla soihduilla ja täysin tyyni sekä pimeä järvi näytti poikkeuksellisesti suorastaan houkuttelevalta!!
Ne nopeat kanootit ja houkutteleva pimeä järvi
Melonta sujui yli odotusten, huolimatta kaikista uhista (Salla ja Vili ei koskaan meloneet yhdessä, epätasaiset voimat, pimeys, melonta yleisesti ottaen jne) teimme historiaa ja OHITIMME ainakin kaksi kanoottia!! Sitä tunnetta ei voi kyllä voittaa….
Juoksua oli reitille suunniteltu poikkeuksellisen paljon, ja sehän sopi minulle oikein hyvin! Tosin verrattuna Vilin energiamäärään, aloin itsekin arvelemaan olisiko melonta sittenkin ollut päivän ykköslaji?! Jokatapauksessa reitti rakentui suurin piirtein näin: melonta n 1h, juoksua n 5 km, pyöräilyä n 20 km, juoksua n 9 km ja pyöräilyä n 30 km. (pyöräilymatkat unohduksissa, tässä vain arviot muistin perusteella…) sekä lopuksi kick bike osuus n 5 km.
Pyöräily sujui vaihtelevasti, emme juuri ketään ohitelleet mutta emme sentään koko porukkaa ohikaan päästäneet. Vauhti aiheutti pieniä hetkellisiä rastin löytymisongelmia, mutta onneksi oma hitaampi vauhtini auttoi korjailemaan niitä järjestelmällisesti. Kaiken kaikkiaan rastit löytyivät siis helposti ja juoksukin alkoi loppua kohden kulkea paremmin.Suurimmat ongelmat olivat Sallalla; pissahätä ja polvitaipeiden krampit. Sääntöjen tulkintaeroista johtuen (ja koska energiaa riitti) otimme lopun kick bike osuuden, versiolla kick & run, eli toinen potki, toinen juoksi. Matkalla kuitenkin huomasimme olevamme ainut sekapari joka teki näin, joten tulkitsimme loppumatkasta sääntöjä mekin ja Vili oikaisi juosten metsän kautta ja Salla potki tietä pitkin takaisin maaliviivoille.
Sijoituksesta ei ollut kummallakaan mitään käsitystä kun maaliviiva oli onnellisesti ohitettu 5 tunnin 37 minuutin suorituksen jälkeen. Lisäpettymyksen tuotti kun Emit näytti pelkkää pimeää ja järjestäjät ilmoittivat, että emme ole saaneet tulosta, koska Emit on rikki!!! Salla pidätteli kyyneleitään ja polki maata, mutta onneksi Vili otti tilanteen rauhallisesti ja sinnikkäästi ja suorastaan pakotti järjestäjät vielä yrittämään emitin lukemista ja lopulta se TOIMI sittenkin!! Saimme tuloksen, joka osoitti että olimme tulleet hienosti kakkoseksi!!
Toimiihan se emit, toimiihan, koittaisitko vielä kerran...
Cup- taistelu siis tyttöjen osalta jäi, mutta jälleen yksi hieno kokemus takana ja kiitokset kuuluu Vilille joka ennakkoluulottomasti tuli mukaan ja vielä ensimmäistä kertaa kilpasarjaan! Liisa raportoi netin ääreltä kotoa, ja oli hengessä mukana ja arvatenkin kärvisteli enemmän kuin kehtasi myöntäkään että kotiin joutui jäämään :)
Treenit jatkuvat talviaikataulun mukaan, ja tällä suunnitelmalla kevään ensimmäiset kisat, kuten mini rogaining ja ehkä jopa Peda Sport experience sujuvat mukavasti talven aikana kerrytetystä kunnosta nautiskellen!! (ei, tuo viimeinen ei ollut vitsi…)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti