No Limit helle: ylärajaa kuumuudelle ei tuntunut olevan, varjossa +30,1 astetta, kypärän sisällä sitäkin enemmän, No Limit matka: Gps ei ottanut yhteyttä ulkomaailmaan Sallan repusta, mutta tiettävästi matkassakaan ei ollut mitään rajaa, ainakin 60 km meni puhki! No limit ylämäet: mäkien määrää ja jyrkkyyttä ei ollut rajoitettu kisassa myöskään.
Rajoja siis koeteltiin viikonlopun helteisessä multisport-cupin toisessa kisassa. Mehukattien pettämätön kommunikointitaito ja kyky lukea toinen toisensa ajatukset, otti ja petti! Toinen oli lähdössä kisaamaan jo perjantai-iltana ja toinen oli valmis jäämään kotisänkyyn ja lähtemään vasta aamulla. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, koska valmistautumisessa oli muitakin puutteita, mm. flexipyöräily Liisan vedolla, rullaluistelutreeni, sekä vakiona kadonneet/puutteelliset varusteet ja Saarisen fillaritreeni jäivät kaikki auttamattomasti perjantai-iltaan.
Aurinkoinen aamu kuitenkin näytti ihan hyvältä, ja matkaan päästiin kaikilla varusteilla, hyvin tankattuna ja ehkä jopa hieman nukkuneena. Päätettiin kuumuuden takia heti alussa pitää normaalia hieman rauhallisempi vauhti, ja normaaliin tapaan tämä päätös ei tietenkään pitänyt, vaan aika täysiä paineltiin menemään. Melonnalla on aina mukava aloittaa ja koska matka oli lyhyt, pysyimme aika kivasti muiden mukana, melkein jopa ohitimme yhden sekaparin.(?!) Ensimmäisessä pyöräilyssä saimme pidettyä hyvää vauhtia yllä. Flexisystemin ekakertalaisiksi pärjäsimme hyvin. Sen minkä kuitenkin kirimme vauhdissa, annoimme takaisin pikkupummeilla. Pääletka siis oli edessä ja takana vuorotellen :) Lopulta taisimme jo itsekin seota kuka missäkin letkassa meni…
Coastaleering oli virkistävä välipulahdus, joka melkein ei enää tuntunut edes kisaamiselta. Vesi raikasti ihanasti ja hylkeenomaiset eri tiimien rantautumiset lähinnä naurattivat. (suo siellä, vetelä täällä) Toiseen melontaan pyörillä saavuttuamme, välipulahduksesta ei ollut enää märkää länttiäkään jäljellä, joten tuskaisissa melontaliiveissä jatkettiin matkaa. Melonta, lempilapsemme, sujui... nooh, sujui se taas paremmin kuin viime kerralla. Rannoilla ihmiset paistattelivat päivää ja pulahtelivat uimaan, yksi kalastelija jopa joukkohämäsi kaikkia rastin etsijöitä rannassa huutelemalla ”vääriä ohjeita”.
Pyöräilyähän ehti jo tulla ikävä, joten sitä lisää! Kiitokset rastien sijoittelusta, kuka niitä nyt mistään kuopasta haluaisikaan hakea. Pyöräkengillä tuli tässä kisassa juostua ja kiivettyä luvattoman paljon… Polkeminen alkoi tässä vaiheessa jo jarrupalakattia painaa joten onnkesi rullaluisteluun päästiin lopulta ( = Sallan lepohetki,hah) ja kelloa katsomatta lähdettiin matkaan. Kelloa katsomalla, olisimme varmasti jättäneet luistelun väliin ja tähdänneet rogaining rastien hakuun, mutta helle pehmitti päätä kypärän sisällä ja sivakoimme menemään. Luistimia pois ottaessamme sitten tajusimme vihdoin, että aikaa oli jäljellä hyvin vähän ja kilometrejä vaihtoalueelle hyvin paljon. Siispä päätös syntyi melko helposti: poljemme lyhintä reittiä vaihtoon ja haemme niin paljon rasteja juosten kuin ehdimme.
Päätös oli lopulta oikea, vaikka ehdimmekin hakea vain kaksi rastia juosten. Sallalla alkoi näkökentässä näkyä muutakin kuin rasteja, ja ei suunnistuskaan enää oikein ottanut sujuakseen, joten siinä vaiheessa kun menimme melkein 4m rastin ohi vauhdilla, emme enää lähteneet hakemaan kolmatta vaan ”juoksimme” maaliin hyvissä ajoin ennen max ajan täyttymistä.
Vauhti ei kuitenkaan loppunut siihen vaan Liisa ampaisi suoraan autoon ja jatkoi matkaansa hääjuhliin ja Salla teki pikasuihkun vesikanisterista ja jatkoi myös vauhdilla toiseen edustustilaisuuteen. Valitettavasti kuumuus ei jättänyt vaihtoehtoa pukea juhlaan päälle jotakin pitkää, vaan naarmusääret sekä rusketusrajat (trikoot, sukat, hihat, aurinkolasit, kypärä ja kello) pääsivät hienosti näkyville!!
Mahtava kisa, mahtava kolmossija! Nestetytys kuntoon ja valmistautuminen kohti Jukolaa voi alkaa. Kiitokset jälleen flexi-insinöörille ja muille taustajoukoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti