X-kaato (ja sen loputon kirous)

Kun Liisa lähetti multimediaterveiset päivystyksen toimenpidehuoneesta Sallalle pari viikkoa ennen X-Kaatoa, alkoivat katit olemaan vahvasti sitä mieltä, että paljon puhuttu X-Kaadon kirous ei todellakaan ole pelkkää vilkkaan mielikuvituksen tuotetta. Mutta onneksi aika oli tällä kertaa puolellamme ja elmukelmu-ratkaisuilla päästiin kisaviivalle.

Taas päätettiin lähteä ajoisssa edellisenä iltana kisapaikalle ja jälleen kerran saavuttiin puolilta öin leiriytymispaikkaan, kun muut olivat jo menossa nukkumaan. Koko Turkulainen kisaperheemme leiriytyi yhteiseen mökkimajoitukseen. Tikeistä huolimatta Snowflakes kisojen tavoite täytettiin: Eetu jäi kisakoukkuun ja oli tällä kertaa lähdössä Riitan kanssa sekasarjan starttiviivalle. Pitkien ja sikeiden yöunien jälkeen herätyskello soi puoli kolme (siis yöllä rakkaat sohvaperunaystävämme). Tommi valitti Sallan yskineen koko yön...aijaa,yskikö,me kyllä nukuttiin erinomaisen hyvin koko pitkä yö,ah täynnä virtaa!

Kuva: Lilli Rantahakala

Kisa alkoi osuudella, jossa toinen joukkueen jäsen taittoi matkaa meloen ja toinen siirsi sillä aikaa pyörät seuraavalle rastille. Liisa hyppäsi kajakkiin ja Salla lähti pyöränsiirtopuuhiin. Melontaosuus öisellä merellä pitkässä, melojien otsalampuista muodostuneessa valoletkassa oli huikea. Ensimmäiselle rastille Liisa tulikin hyvissä asemissa. Siitä ne vaikeudet sitten alkoivatkin, eipä tienneet tytöt miten pitkä 5 tuntinen olisi vielä edessä... Liisan lähdettyä rannasta melomaan kohti seuraavaa rastia sammui lupinesta valo. Onneksi valoletka oli sen verran pitkä, että riitti kun seurasi valokeiloja. Valitettavasti lukuisia kiviä (vai olivatko ne nukkuvia valaita?) edessä menneet valot eivät paljastaneet, tuli törmäiltyä varmasti kaikkiin Vuosaaren edustalla olleisiin kiviin. Sillä aikaa Sallalla oli hyvä aikaa käydä Tommin kanssa tarkastamassa kaikki uimarannat jotka matkalla sinne oikealle löytyi.

Kakkosrastilla tuli vaihtaa hommia, joten Salla kajakkiin ja Liisa juoksupuuhiin. Liisa ja Peppi MamAdventuresta taittoivat matkaa yhdessä juosten seuraavalle rastille.

Peppi: joltain oli karannut kajakki sieltä rannasta!

Liisa: voi ei, kuka urpo jättää niin huolimattomasti kajakin lähtiessään leimaamaan rastia.

Salla myöhemmin rastilla: Sori ku kesti, mut se meidän kajakki oli karannut ni mä uin sen ensin kiinni.

Kuva: Lilli Rantahakala

Quest-melonta Aurinkolahdessa.  Kuva: Lilli rantahakala

Suunnistuksesta päästiin kisan suurimpia tunteita nostaneeseen osuuteen. Ensin värjötellään Quest-rastilla odotellen melontavuoroa ja kun kilpasiskot on päässeet kanootteihin niin lähdetään itse juosten samalle osuudelle. Tämän iloisia tunteita nostaneen osuuden jälkeen jatkettiin pyöräosuudelle, joka tunnetaan Team Mehukattien kesken MajorTunkkausSpecial. Ei ole puskaa tai tiheikköä, josta Mehukattien pyörät eivät olisi tällä osuudellä käynyt. Liisankin oli pakko myöntää, että ei hänkään ihan ehkä tällaisesta ylämäestä pidä.... Vahvaa menoa kertakaikkiaan!

Riitta & Eetu matkalla kohti sekasarjan kakkossijaa,jee! Kuva: Lilli Rantahakala

Vuosaaren huipulta parin rastin hakuun, luonnollisestikaan ohjeita ei kannata lukea, saati olla toimivaa kompassia matkassa. Juostessa koetaan myös vuoden luontotapaus kun teemme tuttavuutta siipirikon pöllövaarin kanssa, ja kun aikaa  on niin hälytämme paikalle myös eläintenpelastusjoukot. Pyöräosuudelle jatkamme kaikki kolme kärkijoukkuetta yhtämatkaa kohti betoniaitausta, jossa pitää laskea seitsemäänkymmeneneenviiteen (tytöt:75,75,75!!!!!!). Rastivastausvaihtoehtoja on annettu arvoituksellisesti A, P sekä X niinkuin X-kaato. Ja luonnollisestihan me vastaamme.....A niin kuin aasi. Vai olisiko se sittenkin P niinkuin Pöllö? Sakkolenkiksihän se menee, pakko myöntää että tässä vaiheessa alkoi oma meno ottamaan pikkasen pannuun!

Kuva: Lilli Rantahakala

Kärki karkaa muutaman minuutin päähän, normaalissa tilanteessahan tämä ei todellakaan huolestuttaisi melko kylmäpäisiä katteja, kisaa on jäljellä ja aina voi saada kiinni. Mutta jos jatkamme yhtä vakuuttavaa menoa kuin koko alkukisan niin toisin käy. Ja tottakai jatkamme! Huippuhauska quest vallihaudoissa menee kirjaimellisesti hukkasektoriin, taivaalta tulee täysillä vettä, järki ei leikkaa yhtään ja olo on kaikinpuolin ylevä! Kello käy, mutta päätämme että kirous murretaan vaikka kontaten: menisimme maaliin koko radan kiertäen ensimmäistä kertaa yhdessä koko X-kaadon historian, silläkin uhalla että maalivaate on korjattu pois ja kaikki on lähteneet kotiin. Kun kaarramme kisakeskukselle ei tästä paljon puutu...

Huippusuoritus kertakaikkiaan. Lisää hämmennystä koetaan palkintojen jaossa, tälläkin suorituksella jotenkin ihmeellisesti kykenee nousemaan palkintopallille, sijalle kolme. Harmittaa, voiko oikeasti tällä cupinkiertomäärällä vielä sortua tuollaiseen suoritukseeen ja näin ollen poika matkasi Mamojen kyydissä ansaitusti Espooseen. Ei tullut mestaruutta Turkuun, sen pituinen se. Ainut mikä kisassa lämmitti oli yhteen hiileen puhaltaminen. Tuli todettua, että kattien vahvuus oli jälleen kerran tiimihenki. Tuskin tulee tilannetta, jossa kumpikaan hermostuisi toiselle kesken kisan huonoista ratkaisuista, aina jaksaa naurattaa. Tukea löytyy kun toinen sitä tarvitsee ja kun kisaparinsa tuntee hyvin, auttaa se monesti hetkillä kun kaikki menee pieleen!

                                     Huikea aamu Aurinkolahdessa. Kuva: Lilli Rantahakala

Nyt niellään pettymys omaan suoritukseen ja suunnataan kohti Tallinnaa Multisportin gaalaristeilylle kuten kaikki muutkin suuret lajiliitot, hieno päätös Cupkaudelle!!!


Lillin hienoja kuvia lisää

Tulokset