ps.en oo ehtinyt syömään tänään mitään

Vuoden 2011 Multisport Cup starttaa huomenna Karjaalla. Neljän osakilpailun sarjan ensimmäisessä kisassa on ennakko infon mukaan luvassa paljon juoksua, kuivin kengin tuskin tästäkän selvitään, sitä enteilee ainakin osuus nimeltä wetrun. Kiireisten ja ristiinmenevien aikataulujen takia tällä(kin) kertaa yhteiset kisaneuvottelut ja taktiikkasuunnitelmat käytiin viikolla tekstiviestitse.

...mitkä buffit laitetaan?...mä mietin samaa,limet sopis hyvin sen paidan kans...wetrun, sehän voi olla vaan virkistävää siinä vaiheessa kisaa...siis apua, mun pyöräilykypärää ei löydy mistään,pakko mennä ostaa uus...sit ku hoen viidettä kertaa sitä niin käsket mun pitää turpani kiinni...joo jos pystyn...pelottavan hyvin menny kaikki...haha,lauantaina olis niiiiiiin rengasrikon paikka...haha,ei muuta ku purukumii mukaan paketti!...nyt syömään ja spekuloimaan....pysähdytääks muuten aamupalalle Lohjalle...joo,puuro olis jees!.....................ps.mua jännittää kamalasti,näin hirveetä painajaista viime yönä et oli yks rasti mis oli joku 10 leimasinta ja kaikki vääräs järjestykses tyylii 33,37,34,39 ja leimasin ne aina väärin!....
Mutta siinähän ne tärkeimmät tulikin, eli taktiikat on kunnossa;)

Liisa vietti kisaviimeistelynsä Italian pyöräpoluilla, jossa traktorirenkaat pyörässä olivat ystävä. Mutta koska kisaan oli hyvä saada jotain rullaavampaa alle, ja joukkueen virallinen pyörähuoltaja (oli onnekseen) työkiireissään, hälytettiin paikalle tässä blogissa Hillomunkkinakin tunnettu Tommi renkaan vaihtopuuhiin. Samalla voitiin pakata myös kisabiili jotta aamulla voitaisiin nukkua se ruhtinaallinen 5minuuttia kauemmin.

Hirveän näppärät juu. Onneksi paikalle saapui myös mopedilenkillä ollut, kauden avauksen väliin jättävä, Spede-joukkueesta tuttu Spede1.

Työnjohtaja valvoo ja Tommi alkaa olemaan varma että pyörähuoltajan työkiireet on taktikoitu tälle illalle syystä...(tai miksi Liisan rengas paikataan tarvittaessa mielummin sillä purukumilla)

Onneks osataan itsekkin....vai siis mihin tätä piti laittaa?

Huomenna nähdään paljon vanhoja tuttuja, mutta kiva että myös uusia tiimejä on uskaltautunut kisoihin mukaan. Luvassa on varmasti mielenkiintoinen ja jännä kisakausi,jee!

mainoskatko

Jee,se on taas tänäkin vuonna. Paras kaupunki ja -kisa ikinä!

Finlandiahiihto 2011

Alkutalven innokkaat hiihtelyt tyssäsivät tammikuun lopulla sitkeään kuumeflunssaan, katselin 2viikkoa leffoja sohvalla ja murjotin (suutarin vaimolla ei ole kenkiä vai miten se meni). Olin ilmoittaunut itseni hiihtohuumassani Finlandiahiihtoon mutta flunssan jälkeiset lenkit eivät tuntuneet kovinkaan keveiltä joten ajattelin jo että antaa olla, maltti ja usko ei oikein riittänyt kunnon palautumisen odotteluun. Mutta kun SOS:n Riitta tarjosi autokyydin lähtöviivalle niin eihän sitä viitsinyt jäädä kotiin mököttämään, tosin kovinkaan suurin odotuksin en ollut baanalle lähdössä. Perjantai-ilta vietettiin meidän Lahden alppimajassa ja tutkailtiin kaukopartiohiihtäjien etenemiskäppyröitä netissä.

Finlandiakonkari Riitta ohjeisti pyrkimään odotuskarsinasta lähtökarsinan eturiviin, jotta ei tarvitsisi heti lähdön jälkeisessä pitkässä nousussa edetä sumpussa. Odotuskarsinan porttien avauduttua alkoi kilpajuoksu lähtökarsinaan, onnekkaasti onnistuin juoksemaan itselleni paikan 3 rivistä....taakse en uskaltanut katsoa sillä lähtölaukauksen jälkeen takaa rynnisi 750 hiihtäjää, sopi toivoa että omat sukset pitäisivät. Onneksi uskaltauduin eturiviin, ensimmäisessä ylämäessä sai hiihtää rauhassa ja en joutunut niihin paljon puhuttuihin ruuhkiin.

Startin jälkeen, kiivetessämme vasta tätä ensimmäistä pitkää nousua tuntui, että tästä ei tule mikään letkeä lauantailenkki. Jalat tuntuivat raskaalta, eivätkä menneellä hiihtolomaviikolla turisteille aura-asennossa pidetyt pitkät hiihtokoulupäivät varsinaisesti olleet ehkä sitä parasta valmistautumista hiihtoon. 10 ensi kilometrin ajan lähinnä vakuuttelin itselleni, että kyllä se tästä helpottaa (niinhän sitä vielä silloin luulin) ja muistutin itselleni ettei haittaa vaikka miehiä menee ohi vasemmalta ja oikealta omahiihto,omahiihto... Sukset tuntuivat lipsuvan hieman, mutta en ollut varma edes lipsuivatko sukset oikeasti vai oma mieli...puolimatkassa heijaamassa ollut huoltaja kehoitti menemään seuraavalle voitelupisteelle. Järki kehoitus, loppumatkan suksi pelasi moitteetta, luisto oli läpi hiihdon hyvä.

Tehokasta toimintaa voitelurastilla: 3miestä häärii suksien kimpussa, teevee ryhmä kuvaa. Itse voikin sitten keskittyä suklaan syöntiin ja näyttämään tuimalta.

Missään vaiheessa ei tuntunut meno kevyeltä. 30 kilometrin jälkeen rataprofiili muuttui kuitenkin tasaisemmaksi ja matka tuntui etenevän. Iloa tuotti huomata että minä, ikuinen narukäsi, jaksoin puskea hitaitten letkojen ohi nätisti tasatyönnöllä. Näin jälkeenpäin ajateltuna, massahiihto ensikertalaisena en osannut hyödyntää mahdollisia letkoja vaan joko puskin yksin menemään tai huomasin itse olevani letkan vetäjänä. Vauhdinjaon suhteen kannattaisi myös ensi kerralla käyttää järkeä. Laskutyyleistä ja alamäkien kunnosta päätellen monet kokivat alamäet reitillä haastelllisiksi. Itse, laskettelusuksien kanssa paljon kikkailleena, en alamäkiä kokenut kovinkaan vaikeina vaan leppoisina taukoina. Huolto pelasi, tankkauspaikkoja oli alle 10km välein ja voitelupisteellä sai nopeaa palvelua. Itselläni siinä tuhraantui aikaa max 5minuuttia ja se sujui leppoisasti jäistä suklaapatukkaa järsiessä.

Siihen nähden mikä oman päivän hiihtokunto oli ja miltä hiihto tuntui (Mehukatin Via Dolorosa startista maaliin) olen tosi tyytyväinen omaan aikaani 4.07 sekä sijoitukseen 68/370. Loppusuoralla taistelin vielä toisen hiihtäjättären kanssa, joka maalissa asoittautui vanhaksi tiimikaverikseni Suviksi, jonka kanssa muutama vuosi sitten käytiin kisailemassa yhdessä Hiiltomiesten kisassa.

Finlandiahiihto

10uutisten loppukevennys

Team mehukatti (feat.JattaKoo)

Siinä löytyykin kuva kauden 1998 kisa-asuista, ei paljon päitä paleltanut kun tytöt viiletti voittoon Länsi-Suomen suurimmilla alpeilla käydyissä hiihtokilipailuissa.

Nytkin on talvikelit kohdillaan että kelpaa lumihuveja harrastaa, menkää tekin harrastaa, se on kivaa se!

Hmmm, tuliskohan noissa Finlandiassa kuuma?

Kuva on itseasiassa meidän ystävyyden alkulähteiltä, ja vieläkin kestää vaikka takana on aika monta väsyneenä taitettua kilometriä, kaatunut kanootti ja kaatosateessa ajettua fillaripätkää.

Hyvää ystävänpäivää kaikille!!!!!!

Progressivista talvitreeniä!

Näissä kuvissa, näissä tunnelmissa, jälleen progressiivista talvitreeniä luvassa. (tosin kuva on otettu sallan työhuoneen ikkunasta...)

Lenkit jotka pitenevät aina 10 min edellisestä. Siinä resepti survivor-kuntoon kevään ensimmäisiä kisoja varten....! Ja mikäpä näissä keleissä juoksennellessa.

Jostain syystä näillä lenkeillä jalka nousee, aika rientää ja kilometrimäärät karttuvat. Mitä tämä lupaileekaan kevään ralleihin!?

Polulla nähdään!

Parempi myöhässä kuin ei silloinkaan...!

...eli tunnelmia X-kaadosta!

Vihdoinkin on suunnistuskengät pesty, kamat purettu ja on aikaa tehdä pieni raportti myös Hyvinkäältä, X-kaadon huimasta yllärijoukkueella läpi vedetystä kisasta. Sarja siis vaihtui tällä kertaa sekasarjaksi ja samalla hyvästelimme Liisan kanssa taistelun naisten sarjan Cupiin kärkisijojen tavoittelusta.

Koska lähtö oli todellakin klo 04.00 aamulla, lähti ryhmärämä jo perjantai-illalla kohti Hyvinkäätä. Mukana siis Team Mehukatti kokoonpanolla Salla ja Vili (also known as Spede) sekä jälleen kerran suurta uhoa täynnä oleva Team Sherpan puolikas, Tommi. Tankkaus hoidettiin paikallisessa tavernassa ja nukkuminen sekä karttojen ja pyörien kuntoon laittaminen urheiluhallin lattialla.




Kun aikanaan lähtöviivoille päästiin oli tunnelma jälleen korkealla!! Järjestäjät olivat todella nähneet vaivaa saadakseen kauden päätöskisaan arvoisensa fiiliksen. Lähtö tapahtui hiekkarannalta ”le mans” tyylisesti, mikä tällä kertaa tarkoitti vauhdikasta juoksulähtöä rantaviivaa pitkin n 300 metriä, missä kanootit odottivat rivissä melojiaan. Koko ranta ja juoksubaana oli valaistu palavilla soihduilla ja täysin tyyni sekä pimeä järvi näytti poikkeuksellisesti suorastaan houkuttelevalta!!


Ne nopeat kanootit ja houkutteleva pimeä järvi


Melonta sujui yli odotusten, huolimatta kaikista uhista (Salla ja Vili ei koskaan meloneet yhdessä, epätasaiset voimat, pimeys, melonta yleisesti ottaen jne) teimme historiaa ja OHITIMME ainakin kaksi kanoottia!! Sitä tunnetta ei voi kyllä voittaa….
Juoksua oli reitille suunniteltu poikkeuksellisen paljon, ja sehän sopi minulle oikein hyvin! Tosin verrattuna Vilin energiamäärään, aloin itsekin arvelemaan olisiko melonta sittenkin ollut päivän ykköslaji?! Jokatapauksessa reitti rakentui suurin piirtein näin: melonta n 1h, juoksua n 5 km, pyöräilyä n 20 km, juoksua n 9 km ja pyöräilyä n 30 km. (pyöräilymatkat unohduksissa, tässä vain arviot muistin perusteella…) sekä lopuksi kick bike osuus n 5 km.

Pyöräily sujui vaihtelevasti, emme juuri ketään ohitelleet mutta emme sentään koko porukkaa ohikaan päästäneet. Vauhti aiheutti pieniä hetkellisiä rastin löytymisongelmia, mutta onneksi oma hitaampi vauhtini auttoi korjailemaan niitä järjestelmällisesti. Kaiken kaikkiaan rastit löytyivät siis helposti ja juoksukin alkoi loppua kohden kulkea paremmin.Suurimmat ongelmat olivat Sallalla; pissahätä ja polvitaipeiden krampit. Sääntöjen tulkintaeroista johtuen (ja koska energiaa riitti) otimme lopun kick bike osuuden, versiolla kick & run, eli toinen potki, toinen juoksi. Matkalla kuitenkin huomasimme olevamme ainut sekapari joka teki näin, joten tulkitsimme loppumatkasta sääntöjä mekin ja Vili oikaisi juosten metsän kautta ja Salla potki tietä pitkin takaisin maaliviivoille.

Sijoituksesta ei ollut kummallakaan mitään käsitystä kun maaliviiva oli onnellisesti ohitettu 5 tunnin 37 minuutin suorituksen jälkeen. Lisäpettymyksen tuotti kun Emit näytti pelkkää pimeää ja järjestäjät ilmoittivat, että emme ole saaneet tulosta, koska Emit on rikki!!! Salla pidätteli kyyneleitään ja polki maata, mutta onneksi Vili otti tilanteen rauhallisesti ja sinnikkäästi ja suorastaan pakotti järjestäjät vielä yrittämään emitin lukemista ja lopulta se TOIMI sittenkin!! Saimme tuloksen, joka osoitti että olimme tulleet hienosti kakkoseksi!!


Toimiihan se emit, toimiihan, koittaisitko vielä kerran...

Cup- taistelu siis tyttöjen osalta jäi, mutta jälleen yksi hieno kokemus takana ja kiitokset kuuluu Vilille joka ennakkoluulottomasti tuli mukaan ja vielä ensimmäistä kertaa kilpasarjaan! Liisa raportoi netin ääreltä kotoa, ja oli hengessä mukana ja arvatenkin kärvisteli enemmän kuin kehtasi myöntäkään että kotiin joutui jäämään :)
Treenit jatkuvat talviaikataulun mukaan, ja tällä suunnitelmalla kevään ensimmäiset kisat, kuten mini rogaining ja ehkä jopa Peda Sport experience sujuvat mukavasti talven aikana kerrytetystä kunnosta nautiskellen!! (ei, tuo viimeinen ei ollut vitsi…)

Juu morjens!

Ja mites sitten kävi...Toivoa sekä tuhoa, ja pummikuningattaren kruunukin taidettiin kotiin tuoda Liisan päässä. Autossa menomatkalla vielä kerrattiin, että nyt on tytöt kyse sitten sprinttimatkasta,3.5 kilometriä, niin lyhyttä matkaa ei tainnut olla kumpikaan koskaan ennen suunnistanut. Niin että tarkkana kuin porkkanat ja tossua toisen eteen. Salla muisti mettässäkin, että tarkotus on löytää rastit nopeaa ja tulla sieltä äkkiä pois. Odotustenmukainen ja kylmähermoinen juoksu Sallalta, jee!

Liisa taas ajatteli, että mitä kauemmin siellä metsässä on, sen parempi treeni multisporttaajalle. On se vaan hieno tunne, kun tajuaa siellä puskissa että niin pieleen meni (terkkuja vaan Kolehmaisen Mikolle, ei paljon siellä kallioilla naurattanut enää ei...) ettei kehtais edes maalisuoralle juosta. Elämän pisimmät ja pahimmat 3,5kilometriä!

Joukkueen lopputuloksista ei ihan päästy selvyyteen mutta hauska päivä, vähän jäi polttelemaan että josko toistekin! Liisallekin löytyisi varmaan joku sopiva RR-sarjalaisten rata... Sen verran paljon tuttuja naamoja vaihtopuomilla ja metsässä näkyi, että multisport cupissa pyörivä jengi olisi saanut kokoon vaikka oman joukkueen. Forsmanin Pete pääsi ihan palkintopallille asti tuulettamaan,wohuu!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin:

Vastustajan murtaminen lähtee kylmän viileästä katseesta

Vaihtokarsinassa kuin vanha tekijä

Liisakin muisti lopulta tulla hakemaan yleisörastit

Tässä huikeassa loppusuorataistelussa yleisö mylvi ja jännitys oli käsin kosketeltavaa